Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä
09.10.2020 | Blogi

KIHUn blogi: Arjen kokonaisuus ratkaisee nuoren urheilijan jaksamisen

Nuorten urheilijanalkujen kuormittuminen nousee säännöllisesti esiin sekä julkisuudessa että asiantuntijoiden keskuudessa. Ilmiön ovat havainneet myös valtakunnallisen urheiluyläkoulukokeilun toimijat ja se huolestuttaa erityisesti kouluja.

KIHUn toteuttamien urheiluyläkoulukokeilun arviointiraporttien tuloksien perusteella selvällä enemmistöllä oppilaista kokonaiskuormitus on hallussa, mutta joukossa on myös oppilaita, joilla on selkeitä uupumusoireita. Tuoreessa raportissamme haastattelimme urheiluoppilaita ja kysyimme heiltä heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan keskittyen erityisesti arjen rakentumiseen. Samalla selvitimme nuorten kuormittuneisuutta. Tulokset vahvistivat yleiskuvaa, jossa suurimmalla osalla urheiluyläkoululaisista kokonaiskuormitus ei nouse liian suureksi ja arki on mielekästä. Yleiskuvaa mielenkiintoisempaa oli kuitenkin kuulla nuorten omia kokemuksia arjestaan ja havainnoida sieltä hyvin toimivia ja huonommin toimivia asioita. Ne piirtivät osittain yllättävänkin kuvan arjen kuormituksen lähteistä.

Nuoret jaksavat liikkua ja harjoitella

Usein erityisesti arkipuheessa kauhistellaan nuorten urheilijoiden harjoitusmääriä. Etenkin monen maallikon mielestä lähes päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä, tapahtuva harjoittelu jo yläkouluiässä on liikaa. Tavoitteellisesti harjoittelevien urheiluyläkoululaisten omissa kertomuksissa näin ei ollut. Päinvastoin, se että sai harjoitella ja liikkua mahdollisimman paljon oli nuorille urheiluyläkoulun ja arjen parhaita puolia. Nuorten kertomuksissa isot harjoitus- ja kokonaisliikuntamäärät esiintyivät lähes yksinomaan positiivisina asioina. Etenkin kokonaisliikuntamäärästä puhuttaessa he vaikuttaisivat jaksavan tarvittaessa varsin isoakin määrää.

Harjoittelu toki kuormitti nuoria, mutta ensisijaisesti harjoitusten intensiteetin takia. Seuraharjoittelu kuvautui heidän kertomuksissaan usein fyysisesti raskaana ja osalla oli selviä vaikeuksia jaksaa päivittäisiä kovia harjoituksia. Niinpä nuori, jonka kokonaisliikuntamäärä täytti juuri ja juuri tavalliset terveyssuositukset, saattoi kokea harjoittelunsa hyvin kuormittavaksi. Sen sijaan nuori, joka harjoitteli välillä kahdesti päivässä ja liikkui yhteensä yli 20 tuntia viikossa, ei välttämättä kokenut minkäänlaista fyysistä kuormittuneisuutta. Olennaista oli mistä harjoittelu koostui, ei paljonko sitä oli.

Arjen palapeli haasteena

Urheiluyläkoululaisen kuormittuminen ei kuitenkaan ole aina vain fyysistä. Hänen pitäisi ehtiä harjoitella paljon, käydä koulua siinä missä ei-urheilevien ja muutakin vapaa-aikaa olisi syytä jäädä. Tämän kaiken yhteensovittamisen yhdeksi ratkaisuksi on usein tarjottu ns. kokonaiskoulupäivämallia, jossa mahdollisimman iso osa harrastamisesta ja harjoittelusta kytkettäisiin koulupäivän yhteyteen. Näin illat jäisivät vapaiksi. Ja toden totta, haastatelluista nuorista ne, jotka pystyivät harjoittelemaan seuroissa pian koulun jälkeen, olivat aikatauluihinsa pääsääntöisesti tyytyväisiä. Heillä läksyihin, omiin juttuihin ja nukkumiseen aikaa jäi yleensä hyvin.

Suoraan koulupäivän jälkeen harjoitteluun sisältyi kuitenkin yksi merkittävä ongelma, syöminen. Erityisesti pojilla oli vaikeuksia saada syötyä koulupäivän aikana tarpeeksi, jotta sen jälkeen jaksaisi heti treenata. Aamu saattoi käynnistyä aamutreenillä tai koululiikunnalla, jonka jälkeinen välipala jäi helposti puutteelliseksi eikä koululounas riittänyt täyttämään energiavarastoja enää moneksi tunniksi. Kevyt välipalakaan ei tuonut riittävää lisäenergiaa. Niinpä moni nuori halusi päästä koulupäivän jälkeen kotiin syömään kunnolla, jotta harjoitteluun riittäisi energiaa. Tällöin haasteeksi muodostui taas se, että aikaa kului edestakaisin kulkemiseen ja päivän aikataulusta tuli pirstaleinen. Siksi läksyille tai millekään muullekaan ei jäänyt aikaa ja ne piti hutaista nopeasti ennen nukkumaanmenoa. Myöhäiset iltatreenit sen sijaan antoivat aikaa läksyille ennen harjoittelua, mutta haittasivat välillä nukkumaanmenoa ja väsyttivät seuraavana päivänä.

Nuorten haasteet täysin ratkaistavissa

Urheilevien nuorten kohtaamat haasteet ovat onneksi ratkaistavissa olevia asioita. Harjoittelun kuormittavuuden seuraamisen lisäksi erityisen tärkeää on panostaa nuorten arjen aikatauluihin. Olisi tärkeää, että nuoren arjen eri osapuolet auttaisivat nuorta rakentamaan hänen päivästään sujuvan kokonaisuuden. Erityisesti ruokailuun olisi syytä kiinnittää huomiota, sillä sen vaikutus koko päivän jaksamiseen on merkittävä. Pienen välipalan syöminen ennen treeniä ei aina riitä, jos kulutus on kovaa, mitä se urheiluyläkoululaisella usein on. Pian koulupäivän jälkeen harjoittelu voi olla hyvä ratkaisu, mutta aina se ei ole mahdollista. Silloin hyvät ja nuoria miellyttävät tilat treenien odotteluun voivat olla hyvin hyödylliset. Erityisesti jäälajien urheilijat kertoivat, miten hallilla pystyi mukavasti syömään ja tekemään läksyjä ennen treeniä. Näin odottelu tuli käytettyä hyödyllisesti, treeneissä riitti energiaa ja läksyt eivät jääneet iltaan. On kuitenkin hyvä huomioida, että osalle yläkoululaisista pitkä päivä pois kotoa näyttäisi olevan itsessään raskasta, joten kotona käyminen ennen treeniä voi olla myös toimiva ratkaisu.

Tavoitteellisesti harjoitelleet nuoret pitivät harjoittelun täyttämästä arjestaan, mutta hekin kaipasivat myös koulun ja urheilun ulkopuolista vapaa-aikaa. Tärkeä tekijä sen varmistamiseksi näyttäisi olevan ainakin yksi vapaa viikonlopun päivä. Usein nuorilla oli viikonloppuisin toisena päivänä harjoitus- tai kilpailutapahtuma ja toinen päivä oli vapaa. Vapaapäivänä nuoret ehtivät nähdä kavereita ja monelle se oli tärkeä päivä myös omatoimiselle pelailulle ja muulle liikunnalle. Parhaimmillaan tällaiset vapaapäivät voivat siis auttaa sekä harjoitusmäärien kerryttämisessä että arjen mielekkyyden varmistamisessa. Aina vapaapäivät eivät ole mahdollisia, mutta paljonkin harjoittelevien kanssa sellainen kannattaisi mielestäni laittaa harkintaan.

Kirjoittaja Tuomas Rouvali on KIHUlla projektitutkijana työskennellyt ja lasten ja nuorten urheiluun syventynyt liikuntatieteiden maisteri, joka kilpailee itsekin pituushypyssä kansallisella tasolla.

Aiheeseen liittyvää tietoa:
SUJUUKO ARKI? Nuorten kokemuksia urheiluyläkoulusta. Rouvali, Mononen, Nieminen & Aarresola, KIHU 2020. https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2020_rou_sujuukoark_sel98_36065.pdf