Uutiset Kaikki uutiset
Jaa facebookissaJaa twitterissäJaa linkedinissä
19.11.2021 | Blogi, Valmennuksen tuki

KIHUn blogi: Nopeat nollat vai tykkihiihto – ampumahiihdon menestysreseptiä etsimässä

Ensilumi on hädin tuskin satanut Pohjolaan, mutta uusi ampumahiihtokausi on jälleen ovella. Kaudella 2021–2022 ampumahiihdon maailmancupissa mitellään lajin parhaimmiston kesken yhteensä 11 kisaviikolla 10 eri paikkakunnalla, ja kauden kohokohtana ovat helmikuiset talviolympialaiset Pekingissä. Tällä kertaa sirkus pyörähtää käyntiin 27.11. kahdella kisaviikolla Pohjanlahden tuolla puolen Östersundissa. Vieraileepa karavaani helmi-maaliskuun vaihteessa Itä-Suomessakin. Yksilötasolla maailmancupissa kilpaillaan alkavalla kaudella neljässä eri kilpailumuodossa: pika- (10 kertaa), takaa-ajo- (8), yhteislähtö- (5) ja normaalikilpailuissa (3).

Kova treenikausi on takana ja seuraavat kuukaudet menevät maailmancupia kiertävien osalta enimmäkseen kilpailuiden ehdoilla. Miesten puolella viime vuodet ovat olleet norjalaisten ja ranskalaisten juhlaa, kun taas naisten puolella maailmancupin kärjessä on nähty maita laajemmalla rintamalla! Kuka tänä talvena menestyy?

Usein minulta kysytään (eli sukulainen kysyi kerran), kumpi on tärkeämpi, ammunta vai hiihto? Tässä blogiraapaisussa tarkastellaan tätä vuodesta toiseen katsotuimpien tv-ohjelmien listalla keikkuvaa talvipäivän kohokohtaa, ampumahiihtokilpailua, hieman pintaa syvemmältä. Minkälaisella reseptillä kilpailuissa saisi ulosmitattua parhaan tuloksen? Onko oleellisinta hiihtovauhti, osumatarkkuus vai kenties ripeä penkkatyöskentely?

Pikakilpailussa suksivauhti korostuu

Pikakilpailussa naiset hiihtävät väliaikalähtönä 7,5 km ja miehet 10 km. Ampumapaikkoja on kaksi – ensin makuulta ja sitten pystystä, ja ohilaukauksesta seuraa 150 m sakkokierros. Luchsinger ym. (2018) vertailivat kausien 2011–2012 ja 2015–2016 väliltä kaikista maailmancupin pikakilpailuista kärkikymmenikön ja sijoille 21–30 sijoittuneiden tuloksia. Sijoille 21–30 päätyneet hävisivät kärkikymmenikölle miehissä keskimäärin 52 sekuntia ja naisissa 60 sekuntia. He olivat 2–3 % hitaampia ladulla ja ampuivat 8–9 % enemmän ohilaukauksia. Miesten top 10:n osumaprosentti oli makuulta 95 ja pystystä 91. Sijoille 21–30 päätyneillä tuo ikävä ohilaukauksesta tuleva kolahdus kuului taululaitteesta hieman useammin osumaprosentin jäädessä makuulta 89:ään ja pystystä 82:een. Naisten kärkikymmenikkö kaatoi taulut makuulta 94 % ja pystystä 90 % tarkkuudella, kun taas sijoille 21–30 päätyneillä vastaavat prosentit olivat makuulta 90 ja pystystä 80. (Luchsinger ym. 2018). Kuva 1 havainnollistaa, minkä verran kukin osa-alue (hiihtoaika, sakkoaika, ampumapenkalla vietetty aika) vaikutti näiden ryhmien väliseen eroon lopputuloksissa.

Näyttäisi siltä, että hiihtovauhdin merkitys on pikakilpailussa ammuntaa suurempi. Siitäkin huolimatta jopa 30 joukkoon pääsy sallii keskiverrolle hiihtäjälle vain yhden sakon jommalta kummalta ampumapaikalta, kun taas kärkikymmenikköön sijoittuakseen on hiihdettävä jo reilusti muita kovempaa, jos pelti kolahtaa kerrankin. Ampumapaikalla kannattaa mieluummin ottaa huonosti alkanut laukausprosessi uudelleen kuin toivoa kuun olleen edellisenä yönä itselle suotuisassa asennossa pyrkiessä kärkiaikoihin osa-alueista vähiten lopputulokseen vaikuttavassa ampumapaikkatyöskentelyyn käytetyssä ajassa. Nopeat ohiampujat harvoin keikkuvat maailmancupin pisteillä, mutta toki ripeydellä voi tiukan kamppailun kahden sijan välillä kääntää edukseen.

KUVA 1. Hiihtoajasta, sakkoajasta ja ampumapenkalla vietetystä ajasta syntyneet erot keskimäärin sijoille 1–10 ja 21–30 sijoittuneiden välillä maailmancupin pika- ja normaalikilpailuissa kausien 2011–12 ja 2015–16 välillä (mukailtu Luchsinger ym. 2018, 2019).

KUVA 1. Hiihtoajasta, sakkoajasta ja ampumapenkalla vietetystä ajasta syntyneet erot keskimäärin sijoille 1–10 ja 21–30 sijoittuneiden välillä maailmancupin pika- ja normaalikilpailuissa kausien 2011–12 ja 2015–16 välillä (mukailtu Luchsinger ym. 2018, 2019).

Huomionarvoista on pikakilpailun suuri merkitys maailmancup-sirkuksessa. Se nimittäin määrittää takaa-ajoon pääsijät, ja takaa-ajossa pärjäävät palkitaan maailmancupin pisteillä, joiden perusteella määritetään yhteislähtöihin pääsijät. Koska yhteislähdössä on vain 30 osanottajaa, kaikille maaliin tulleille jaetaan pisteitä. Tuohon junaan, kun pääsee heti alkukaudesta, niin mahdollisuuksia yrittää menestymistä tulee heti enemmän ja pistereppu täyttyy lähes itsestään!

Normaalikilpailussa tasaista puurtamista ladulla ja malttia penkalla?

Normaalikilpailu on ampumahiihdon pisin kilpailumuoto, jossa naiset hiihtävät 15 km ja miehet 20 km. Ammunta tapahtuu neljästi – vuorotellen makuulta ja pystystä. Koska ohilaukauksesta lisätään loppuaikaan minuutin aikasakko, se muuttaa kilpailun luonnetta verrattuna pikakilpailuun, jossa sakkokierroksen kiertäminen vie pisimmilläänkin vain noin 25 sekuntia.

Luchsingerin ym. (2019) tutkimuksessa havaittiin, että maailmancupissa kausien 2011–2012 ja 2015–2016 välillä normaalikilpailuissa keskimääräisen kärkikymmenikköön sijoittuneen ja sijoille 21–30 päätyneen ero oli miehillä 2 min 11 s ja naisilla 2 min 29 s. Keskimäärin sijoille 21–30 sijoittuneet hiihtivät 2–3 % hiljempaa kuin kärkikymmenikköön sijoittuneet ja ampuivat 1,1–1,2 ohilaukausta enemmän. Top 10 miehet osuivat makuulta 95 % ja pystystä 93 % tarkkuudella, kun taas sijoille 21–30 sijoittuneilla osumaprosentit olivat makuulta 91 ja pystystä 86. Naisten top 10:llä laikat kaatuivat makuulta 95 % ja pystystä 91 % tarkkuudella, kun taas sijoille 21–30 päätyneillä taululaite armahti sakkominuutilta makuulta enää 90 %:ssa ja pystystä 86 %:ssa laukauksista. (Luchsinger ym. 2019). Kuva 1 havainnollistaa, minkä verran kukin osa-alue (hiihtoaika, sakkoaika, ampumapenkalla vietetty aika) vaikutti näiden ryhmien väliseen eroon lopputuloksissa.

Toisin sanoen normaalikilpailussa on kärkikahinoihin päästäkseen selviydyttävä korkeintaan yhdellä ohilaukauksella ja 30 parhaan joukkoon sijoittuakseen kolme sakkoa alkaa olla jo liikaa, ellei pysty erottumaan muista kovalla hiihtovauhdilla. Laikan on siis kaaduttava, jos mielii 30 parhaan joukkoon. Hiihtovauhdin merkitys on hieman pikakilpailua pienempi, ja normaalikilpailu antaakin mahdollisuuden myös keskiverroille hiihtäjille taistella jopa podium-sijoituksista. Koska miehillä hiihtovauhdin merkitys oli hieman pienempi, voidaan arvioida hiihtovauhdin olleen 30 parhaan joukkoa tarkasteltaessa miehillä tasaisempaa, kun taas naisilla tasoerot hiihtovauhdissa ovat olleet suurempia.

Head-to-head-kilpailua yhteislähdössä ja takaa-ajossa

Takaa-ajokilpailuun startataan pikakilpailun tulosten perusteella ja mukaan pääsee 60 parasta. Maailmancupissa yrittäjiä on tyypillisesti pitkälle toista sataa, joten tulosluettelon puolivälin paikkeille pääsy on edellytyksenä jatkopeleihin selviytymiseen. Yhteislähtöön kaikki lähtevät matkaan kilpailun nimen mukaisesti samaan aikaan, mutta mukaan mahtuu vain sillä hetkellä 25 maailmancupin pistetilanteessa korkeimmalle sijoittunutta sekä kyseisen kilpailuviikon 5 seuraavaksi parasta jo valittujen kilpailijoiden ulkopuolelta, eli yhteensä 30 kilpailijaa. Naiset hiihtävät takaa-ajossa 10 km ja yhteislähdössä 12,5 km, kun taas miesten vastaavat matkat ovat 12,5 km ja 15 km. Ammunta tapahtuu molemmissa kilpailumuodoissa neljästi, ensin kahdesti makuulta ja sitten kahdesti pystystä. Ohilaukauksesta seuraa pikakilpailun tapaan 150 m sakkokierros. Näiden kilpailumuotojen luonne on erilainen kuin pika- ja normaalikilpailuiden, sillä kaikki ovat liikkeellä samaan aikaan ja sijoitukset elävät koko ajan. Omaan tekemiseen ei ole välttämättä niin helppoa keskittyä, kun kilpakumppaneita on viereisillä ampumapaikoilla tekemässä omaa suoritustaan ja tietää, että ohilaukaus johtaa todennäköisesti edellä olevien karkaamiseen ja useiden takana tulijoiden ohittamaksi tulemiseen.

Jos mielii takaa-ajossa tai yhteislähdössä korkealle, on ampumapaikalla onnistuttava. Björklund ym. (2021) havaitsivat, että maailmancup-tasolla vuosina 2003–2019 kummassakin kilpailumuodossa kilpailijan sijoittumiseen joko kärkikolmikkoon, sijoille 4–10 tai sijoille 11–20 vaikutti kaikkein eniten ammuttujen ohilaukausten määrä, ja että useimmiten sijoille 1–3 ylsi yhdellä, sijoille 4–10 kahdella ja sijoille 11–20 kolmella sakolla. Podium-sijoituksen kannalta viimeinen ampumapaikka näyttäisi olevan kriittisin, sillä ohilaukaus siinä lisäsi takaa-ajossa todennäköisyyttä tippua kärkikahinoista 40 %:lla sijoille 4–10 ja 73 %:lla sijoille 11–20, ja vastaavasti yhteislähdössä jopa kolminkertaisti todennäköisyyden pudota kärkikymmenikön ulkopuolelle. (Björklund ym. 2021).

Lisäksi Luchsingerin ym. (2020) tutkimuksessa havaittiin, että takaa-ajossa maailmancup-tasolla noin kolmessa neljäsosassa kilpailuista 40–50 % kilpailijan erosta kärkeen selittyy pikakilpailun tulosten perusteella määräytyvällä lähtöajalla. Yli 80 %:ssa takaa-ajokilpailuista voittajan lähtönumero oli tutkijoiden mukaan 5 tai pienempi. Valtaosassa kilpailuista lähtöaika ja sakkokierroksella vietetty aika yhdessä selittivät erosta kärkeen 80 %, ja kun vielä huomioitiin myös hiihtoaika, erosta selittyi noin 95 % (Luchsinger ym. 2020). Hyvä pikakilpailu ja huippuammunta takaa-ajossa näyttäisivät takaavan paikan parrasvaloissa! Hiihtoajan merkitys on vähäisempi kuin muissa kilpailuissa, mitä selittänee muun muassa ryhmähiihdossa peesaamisesta saatava hyöty sekä erityisesti lähtöpaikan vaikutus jo ennen kuin metriäkään on hiihdetty.

Ampuma-ajan merkitys on sekä takaa-ajossa että yhteislähdössä marginaalinen (Björklund ym. 2021), mutta se voi kuitenkin ratkaista kaksinkamppailutilanteen omaksi eduksi ja nostaa sijoituksen tai pari, kun kilpaillaan vierekkäin penkalla mies miestä tai nainen naista vastaan! Luchsinger ym. (2020) havaitsivat, että ampuma-ajan merkitys oli takaa-ajossa suurempi kuin pika- ja normaalikilpailuissa selittäen 3–7 % erosta kärkeen. Joka tapauksessa on selvää, että osumien kustannuksella ampuma-aikatilastojen kaunistelu ei näissäkään kilpailumuodoissa kannata, ellei joku ole luvannut siitä meheviä bonuseuroja!

Kumpi voittaa, karhu vai leijona… tai siis ammunta vai hiihto?

Näyttäisi loppujen lopuksi siltä, että lajissa nimeltä ampumahiihto pärjää huipputasolla vain, jos molemmat osa-alueet ovat hanskassa. Osa-alueiden painotukset kuitenkin vaihtelevat eri kilpailumuotojen välillä. Parin-kolmenkymmenen joukkoon sijoittuakseen voi kohtuullinen hiihtäjä jonkun sakon vielä ampua, mutta kärkikahinoihin päästäkseen on lähes poikkeuksetta ammuttava puhtaasti.

Innokkaan fanin kannattaa ottaa seurantaan Kansainvälisen Ampumahiihtoliiton (IBU) nettisivut (https://www.biathlonworld.com/) sekä erityisesti kilpailuiden seurantaan sen tulospalvelu (http://biathlonresults.com/), josta näet reaaliaikaisesti käytännössä kaiken, mitä kilpailuissa tapahtuu. Näin pääset tarkastelemaan suosikkiurheilijoidesi suorituksia tarkemmin ja pysyt jatkuvasti kartalla sirkuksen tapahtumista!

Kirjoituksessa hyödynnettyjä tieteellisiä julkaisuja:

Björklund G, Dzhilkibaeva N, Gallagher C, Laaksonen MS. The balancing act between skiing and shooting – the determinants of success in biathlon pursuit and mass start events. 2021. Journal of Sports Sciences, DOI: 10.1080/02640414.2021.1976493.

Luchsinger H, Kocbach J, Ettema G, Sandbakk Ø. Contribution from cross-country skiing, start time and shooting components to the overall and isolated biathlon pursuit race performance. 2020. PLOS ONE. 15 (9), e0239057.

Luchsinger H, Kocbach J, Ettema G, Sandbakk Ø. The contribution from cross-country skiing and shooting variables on performance-level and sex differences in biathlon world cup individual races. 2019. International Journal of Sports Physiology & Performance. 14 (2), 190–195.

Luchsinger H, Kocbach J, Ettema G, Sandbakk Ø. Comparison of the effects of performance level and sex on sprint performance in the biathlon world cup. 2018. International Journal of Sports Physiology and Performance. 13 (3), 360–366.

 

Kirjoittaja Miika Köykkä toimii KIHUssa urheilubiomekaniikan asiantuntijana ja pyrkii käynnissä olevassa väitöskirjatutkimuksessaan selvittämään, minkälaisella ammuntatekniikalla ampumahiihdossa saadaan laikat kaatumaan.