Arvioinnin toteuttivat yhteistyössä Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö (HUY) ja huippu-urheilun seurannasta vastaava Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU).
Arviointi koostuu Huippu-urheiluyksikön itsearvioinnista sekä huippu-urheiluverkostolle ja HUY:n tukiurheilijoille tehdyistä arviointikyselyistä. Arvioinnin tavoitteena on ollut selvittää, onko huippu-urheilun uudistaminen toteutunut OKM:n työryhmän (2008-10) sekä Huippu-urheilun muutosryhmän viitoittamalla (2010-12) tavalla.
– Sisäinen arviointi juuri tässä vaiheessa kuuluu Huippu-urheiluyksikön tehtävään ja toiminnan kehittämiseen. Olemme toimineet neljä vuotta ja nyt oli aika arvioida, mitä on saatu aikaan ja missä voidaan parantaa. Tietoa haluttiin kerätä myös tukiurheilijoilta, valmentajilta, lajeilta ja urheilun ydinverkostoista, jotta muodostuva arvio olisi mahdollisimman oikea, Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski sanoo.
– Meillä on Suomessa maailmanluokan tutkimuslaitos KIHU, joten halusimme, että he vastaavat arvioinnin toteutuksesta koko huippu-urheiluverkoston osalta, Kojonkoski lisää.
Huippu-urheiluverkosto tavoittelee menestystä, osaamista ja arvostusta
Sisäinen arviointi kertoo, että Huippu-urheiluyksikkö on kolmen ohjelmansa kautta rakentanut onnistuneesti yhteistyötä eri tahojen välille. Huippu-urheiluyksikön johdolla on rakennettu toimiva huippu-urheiluverkosto, joka on sitoutunut yhdessä laadittuihin strategisiin tavoitteisiin menestyksen, osaamisen ja arvostuksen osa-alueilla. Myös toimintatapojen muutos on toteutunut, mutta se ei ole vielä konkretisoitunut menestyksenä eikä esimerkiksi urheilijoiden sosiaalisen tai taloudellisen aseman parantumisena.
Huippu-urheiluyksikön varajohtaja Leena Paavolainen toteaa arvioinnin kuvaavan hyvin niitä näkemyksiä, jotka huippu-urheiluverkostossa ovat tällä hetkellä pinnalla.
– Halusimme saada aikaan huolellisen, läpinäkyvän ja rehellisen arvioinnin, jossa kuvataan työmme etenemistä. Arvioinnin pohjalta voidaan katsoa, että olemme onnistuneet muuttamaan suomalaisen huippu-urheilun ajattelu- ja toimintatapaa siten, että huippu-urheilun sisäinen ilmapiiri ja luottamus eri toimijoiden kesken on kehittynyt.
– Meillä on kuitenkin vielä paljon työtä jäljellä, jotta muutos alkaa laajasti näkyä arjen tekemisessä ja mitattavissa huippu-urheilutuloksissa, Paavolainen sanoo.
Toimintatavat muuttuivat, resursointiperusteet eivät
Raportin laadinnasta vastannut KIHU:n johtava asiantuntija Jari Lämsä kertoo, että arvioinnin perusteella huippu-urheiluverkoston toimintatavat muuttuivat ulottuen aina yksittäisten asiantuntijoiden, valmentajien ja muiden toimijoiden työtehtäviin asti.
– Resurssien jako ja rahoitusperusteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet vastaamaan nykyisiä tavoitteita ja toimintatapoja. Niiden jako on edelleen organisaatioperusteista, eikä tue parhaalla tavalla urheilija keskiössä –ajattelua, Lämsä sanoo.
– Arvioinnin perusteella näyttää siltä, että toiminnan ohjaamista helpottavien talousresurssien puuttuminen on tehnyt muutoksen etenemisestä hitaan prosessin, jossa luottamus on keskeinen yhteistyön voima. Eniten huolta urheilijoiden keskuudessa aiheuttavat ammattimaisen huippu-urheilun vaatimien panostusten ja resurssien kapeus, Lämsä kiteyttää.
Huippu-urheilusta valmistuu vuoden 2016 alussa valtion liikuntaneuvoston Arvoliitolta tilaama ulkoinen arviointi, joka kohdistuu sisäistä arviointia laajempiin ja strategisempiin aiheisiin.
Raportti kokonaisuudessaan:
Lämsä, Mäkinen, Nieminen, Paavolainen: Huippu-urheiluverkoston ja -yksikön sisäinen arviointi, 2016 (pdf)
Kyselyjen tulokset:
Mäkinen, Lämsä, Puska, Mononen: Huippu-urheilun muutos tekijöiden silmin; kyselyt urheilijoille ja huippu-urheiluverkoston jäsenille (pdf)