Urheilijaterveydenhuolto vaatii keskittämistä ja laadunvarmistusta

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama selvitys maamme urheilijaterveydenhuollosta on valmistunut. KIHUssa laaditun selvityksen mukaan Suomessa toimii noin 500 urheilulääkäriä (joista 30 liikuntalääketieteen erikoislääkäriä), 100 urheilufysioterapeuttia, 25 urheilupsykologia ja kymmenkunta urheiluravitsemusasiantuntijaa. Urheilulääketieteen osaaminen on Suomessa korkeatasoista, mutta urheilijaterveydenhuollon toiminta on pirstaleista ja toiminnan laatu sattumanvaraista.

Kuusi kuukautta kestänyt selvitys pohjautuu aiempaan kirjalliseen materiaaliin, sidosryhmäedustajien haastatteluihin sekä aktiivisille urheilulääkäreille suunnattuun verkkokyselyyn. Työ on ollut jopa ainutlaatuista, sillä niin yksityisen terveydenhuollon kuin valmennuskeskusten tai urheiluakatemioidenkin roolista huippu-urheilun terveydenhuollossa on tähän asti kirjoitettu vähän.

Selvityksessä on annettu toimepide-ehdotuksia, joilla lisätään urheilijaterveydenhuollon kattavuutta ja olemassa olevien resurssien tehokkaampaa käyttöä kilpa- ja huippu-urheilun tukena. Tässä tärkeimmät ehdotukset:

  • Urheilijaterveydenhuoltoa tulee johtaa keskitetysti Olympiakomitean huippu-urheiluyksiköstä tai sen valitsemasta terveydenhuollon yksiköstä.
  • Ennaltaehkäisevä terveydenhuollontoiminta sijoittuu urheilun toimintaympäristöihin ja osaksi päivittäisvalmennusta. Sairaanhoito tapahtuu yhteistyössä julkisten ja yksityisten palveluntuottajien kanssa.
  • Urheilijaterveydenhuollon toimenpiteiden suunnataan entistä keskitetymmin urheiluakatemioihin. Ne ovat tulevaisuuden urheilijoiden tärkeimpiä valmennusympäristöjä, joissa suurin osa ammattimaisesti harjoittelevista urheilijoista pääsee hyödyntämään tukipalveluja.
  • Huippu-urheilijan sairaanhoito nojautuu jatkossakin pääosin yksityisiin palveluntuottajiin ja vakuuttamiseen. Osaajaverkostoa tulee kuitenkin tiivistää kustannusten hallitsemiksesi ja yhteistyön parantamiseksi.
  • Liikuntalääketieteen erikoisalaa ja erikoislääkärikoulutusta tulee vahvemmin hyödyntää urheilijaterveydenhuollossa. Liikuntalääketieteen osaaminen koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa lisäisi alan vaikuttavuutta urheilussa ja kansanterveystyössä.
  • Urheilijaterveydenhuoltoon tulee laatia ”käsikirja”, jotta yleinen tietoisuus urheilijoiden terveitä harjoituspäiviä lisäävistä toimenpiteistä paranee urheilun toimintaympäristöissä.
  • Urheilijaterveydenhuollon johtaminen ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon toteuttaminen edellyttää nykyistä vahvempaa resursointia. Kansainvälisessä vertailussa keskeisten kilpailijavaltioidemme terveydenhuoltoresurssit ovat moninkertaisesti omiamme suuremmat.
  • Valmentajakoulutukseen tulee lisätä kaikilla tasoilla urheilijaterveydenhuollon sisältöjä, jotta vammoja ja sairauksia ehkäisevä toimintakulttuuri integroituu osaksi valmennusta ja yhteinen ymmärrys valmennuksen ja lääketieteen välillä vahvistuu.

Julkaisutiedot:
Urheilijaterveydenhuollon selvitys, Heikkinen E. ja Valtonen M. Jyväskylä 2019. ISBN 978-952-7290-03-3, ISSN 2489-8317.
Linkki: https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2019_hei_urheilijat_sel89_94042.pdf