Purjehdus on yhdistelmä fysiikkaa, taitoa, taktiikkaa, välineitä ja olosuhteita
Olympialaisissa purjehditaan kuudessa eri veneluokassa. Keskenään lajit vaativat osin hyvinkin erilaisia ominaisuuksia – toisissa lajeissa urheilijalla tulee olla riittävästi voimaa ja massaa, toisissa taas keveyttä voidaan pitää etuna. Veneiden ja välineiden osalta tietyissä luokissa ei saa muokata mitään. Sen sijaan esim. Finnjollassa veneen, maston ja purjeen osalta on paljonkin sääntöjä ja rajoituksia, mutta muokkausvaraakin on olemassa.
Purjehdus vaatii lajina kuitenkin kaikissa luokissa urheilijalta monipuolisuutta ja hyvää harjoittelun kokonaisuuden hallintaa.
– Ensin pitää rakentaa hyvä venevauhti, joka muodostuu fyysisestä tekemisestä, tekniikasta ja välineistä. Siihen päälle tulee sitten taktiikka ja strategia, jotka kuitenkin usein lopulta ratkaisevat. Kaikki osa-alueet tulee olla kunnossa, analysoi Finnjolla-purjehtija Tapio Nirkko lajin vaativuutta.
Myös Tuuli Petäjä-Sirenin mukaan purjehtijan pitää omata monipuolisia ominaisuuksia ja sen lisäksi onnistua vielä kisapäivänä taktisesti.
– Jos treenaa ja kehittää yhtä ominaisuutta, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että tulokset kisaradalla paranisivat. Toisaalta, voi olla, että joskus fysiikkapuolella tulee jotain takapakkia ja silti kisapuolella onnistuu. Silloin ei saa kuitenkaan hämääntyä siitä, että huonompi fysiikka olisi auttanut tai riittäisi suorituksessa jatkossa, kertoo Tuuli.
Lajin harjoittelu ja kilpaileminen on lisäksi hyvin olosuhderiippuvaista. Tuuliolosuhteet vaikuttavat paljon myös siihen, kuinka fyysisesti kuormittava suoritus milloinkin on. Tätä on vaikea aina ennakoida, jolloin myös lajiharjoittelun kuormittavuuden suunnittelu on haastavaa.
Vaatimusanalyysin päivittäminen
Purjehdussuorituksen fysiologisia vasteita ja fyysisisiä vaatimuksia on selvitetty tutustumalla aihe-alueen tutkimuksiin. Uudemmista purjehdusluokista on saatavilla kuitenkin todella vähän tutkimustietoa, joten olemme tehneet myös omia mittauksia. Purjehdussuoritusten aikana olemme mitanneet sydämen sykettä, jalkojen lihasaktiivisuutta (EMG:tä) ja veren laktaattipitoisuuksia. Sykemittauksia on tehty myös kilpailuregatan aikana (Kuvio 1).
Purjehdussuoritusten fysiologisten vasteiden ja huippu-purjehtijoiden ominaisuuksien perusteella olemme luoneet vaatimustasot fyysisille ominaisuuksille. Vaatimustasot on jo otettu käyttöön maajoukkuepurjehtijoiden harjoittelussa. Tarkennuksia vaatimustasoihin saattaa toki tulla, kun käytännön kokemusta on kertynyt enemmän. Muilta osin vaatimusanalyysin työstö on vielä kesken.
Kuvio 1. Esimerkki Laser standard -luokan purjehtijan sykkeestä kilpailulähdön aikana eri olosuhteissa. A) Kevyt tuuli (0-6 m/s) ja sileä vesi, B) Navakka/kova tuuli (10 m/s) ja iso haastava aallokko.
Suorituksen kuormittavuuden mittauksissa löytyi osin uutta ja mielenkiintoistakin tietoa.
– Esimerkiksi yhden hengen veneissä, joissa roikutaan suorituksessa paljon, sykkeet ja laktaatti nousevat tosi korkealle, mutta hapenkulutus sen sijaan ei. Eli happea olisi saatavilla, mutta lihasten staattinen kuormitus tulee rajoitteeksi. Kysymys kuuluukin, että miten tätä voitaisiin harjoitella paremmin, pohtii päävalmentaja Joakim Wilenius.
Biomekaanisesti ajatellen urheilijan pitää muokkautua ympäristöön ja veneeseen sekä toimia sen mukaisesti. Vaikka tiedetään karkeasti esim. millä nivelkulmilla purjehduksessa toimitaan, lajikohtaisesti ja yksilötasolla erot ovat suuria.
– Uskon, että lähtökohtaisesti fysiikan kehittäminen auttaa myös purjehtimaan kovempaa. Mutta, jos taas tarkastelee kahta purjehtijaa, niin se, jolla on 20 % pienempi hapenottokyky, saattaa silti jaksaa lajisuorituksessa paremmin, jatkaa Wilenius.
Harjoittelun seuranta
Purjehtijoiden fyysisten ominaisuuksien selvittämiseksi purjehtijoille on luotu testausjärjestelmä. Testauksella on tarkoitus saada kattava kokonaiskuva purjehtijan sen hetkisestä fyysisestä tilasta ja siitä, asettaako fyysiset ominaisuudet rajoitteita purjehdussuorituskyvyn kannalta. Testit suoritetaan maajoukkueelle 3 kertaa vuoden aikana. Kestävyysominaisuuksia mittaavat testit sisältävät soutuergometrilla suoritettavat suoran maksimihapenoton testin ja 40 s anaerobisen testin. Voimatesteissä käytettäviä liikkeitä ovat jalkakyykky, rinnalleveto, yhden käden tempaus, leuanveto ja penkkipunnerrus.
Testitulosten perusteella on mahdollista seurata urheilijan kehittymistä ja verrata ominaisuuksia suhteessa purjehdusluokan vaatimustasoihin (Kuvio 2), ja sen perusteella ohjata fyysistä harjoittelua suoritusta rajoittaviin tekijöihin.
Kuvio 2. Maajoukkuepurjehtijan kestävyysominaisuudet suhteessa purjehdusluokan vaatimustasoon (%).
Testitulosten perusteella urheilijoille määritetään sykerajat eri kestävyyden osa-alueille. Tällöin sykeseurantaa on mahdollista hyödyntää paremmin harjoittelun seurannassa. Lisäksi tehty öisin sykevälivaihtelun mittauksia selvittääksemme urheilijoiden kuormittumista ja palautumista kilpailuregatan aikana. Yhtenäistä harjoittelun seurantasysteemiä ei ole kuitenkaan laajemmin käytössä vaan urheilijoilla on käytössä erilaisia ratkaisuja. Systeemin kehittäminen olisikin yksi tärkeä kehitysaskel ajatellen fyysisen harjoittelun tehostamista jatkossa.
– Harjoittelun seurannassa olen kokeillut erilaisia palautumisen seurannan järjestelmiä. Jo vuosia sitten testasin Firstbeatin systeemejä yhden kauden aikana. Erilaiset seurannat vahvistavat omia tuntemuksia, mutta joskus tuovat selkeää faktaakin tietyissä tilanteissa, kuten esim. 2016 Rioon lennon jälkeen – miten aikaerorasitus tuntui kehossa ja palautumisessa, analysoi Nirkko.
Tuuli Petäjä-Siren näkee harjoittelun seurannan tärkeäksi osa-alueeksi ja aikookin kehittyä siinä tulevaisuudessa entisestään.
– Omien tuntemusten arviointi ja seuranta on tosi tärkeää ja viime kädessä kertoo itselle totuuden. Mittareilla saa tietoa fyysisestä kuormittavuudesta, mutta omaan fiilikseen vaikuttaa aina moni muukin asia. Toki on hyvä, että on mitattuakin dataa omien tuntemusten pohjaksi. Erilaisia appeja ja Excel-pohjaisia seurantoja on vuosien varrella tullut kokeiltua, mutta toki systemaattisuuteen tulisi tässäkin päästä, toteaa Petäjä-Siren.
Purjehduksessa kuormituksen ja harjoittelun seurannan yhtenä haasteena on se, että kuormitus lajissa ei käytännössä vastaa kuormitusta fysiologisesti.
– Sykkeet nousevat lajissa helposti tosi korkealle, vaikka hapenkulutus ei. Tietyt lihakset joutuvat koville, se tiedetään. Mutta kokonaiskuormituksen analysointi ja harjoittelun suunnittelu on haastavaa, kun mittarit ajoittain tavallaan ”hämäävät” todellisuutta, toteaa Wilenius.
Psyykkinen valmennus
KIHUn urheilupsykologi Niilo Konttinen on ollut purjehtijoiden apuna vuoden 2018 lopulta alkaen. Konttinen työskentelee periaatteessa koko maajoukkueen kanssa, mutta koska kaikilla purjehtijoilla on kotimaassa oma psyykkinen valmentaja tai vastaava, toimii hän kilpailumatkoilla enemmänkin eräänlaisena ”kisapsykologina”. Jatkossa pyritään kuitenkin tiiviimpään yhteistyöhön purjehtijoiden kanssa työskentelevien psyykkisen valmennuksen asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi hän pitää joukkueelle tietoiskuja liittyen psyykkiseen valmennukseen ja käy keskusteluja henkilökohtaisten valmentajien kanssa, johon ei kotimaassa ole mahdollisuuksia kaikkien valmentajien asuessa pääasiassa ulkomailla.
Purjehduksessa olosuhteet, kuten tuulet ja virtaukset, ja niiden muutokset näyttelevät merkittävää roolia kilpailusuorituksen osalta.
– Niin ikään lajiin kuuluvat välillä pitkäksikin venyvät päivät, mikä aiheuttaa omat haasteensa purjehtijan jaksamiselle ja kilpailuvalmiuden ylläpitämiselle. Purjehtijalta edellytetään kilpailutilanteessa jatkuvaa reagointiherkkyyttä muuttuvissa olosuhteissa, päättäväistä toimintaa valintatilanteissa sekä myös tietynlaista epävarmuuden sietokykyä, toteaa Konttinen lajin haasteista.
Finnjolla-purjehtija Tapio Nirkolla on kokemuksia psyykkisestä valmennuksesta jo vuodesta 2006 lähtien. Hän näkee sen yhtenä luonnollisena kokonaisvaltaisen valmennuksen osa-alueena kuten minkä muun tahansa.
– Itse yritän löytää avukseni hyvää asiantuntemusta ja lisätä työkaluja omaa pakkiin. En usko mihinkään taikatemppuihin, vaan lähinnä koen psyykkisen valmennuksen sparrauksena jokapäiväiseen tekemiseen. On hyvä, kun joku ulkopuolinen vähän kyseenalaista tai toisaalta vahvistaa sun päätöksiä. Pystyn siten lisäämään omaa toiminnan palettia, jolla ratkaista asioita ja ongelmia. Samalla se vahvistaa kokonaissuorituskykyäni, analysoi Nirkko.
Kuva: Martin Gahmberg/SPV
Terveitä harjoituspäiviä matkalla Tokioon
Urheilijan terveydenhuolto on tärkeä osa valmentautumisen kokonaisuutta myös purjehduksessa. Sen tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa urheilijalle mahdollisimman paljon terveitä ja suorituskykyisiä harjoituspäiviä. Olympiakomitean ja KIHUn vastuulääkäri Maarit Valtonen toimii purjehdusmaajoukkueen taustalla lääketieteen asiantuntijana. Hän käy keskusteluja päävalmentajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa lajiin liittyvistä haasteista, sekä laatii erilaisia ohjeistuksia mm. sairastumistilanteita ja niiden ennaltaehkäisyä varten.
Yksi tämän hetken erityisistä kiinnostuksen kohteista on Tokion 2020 Olympialaisten olosuhteet purjehduksen osalta. Kisapäivinä urheilija viettää ulkona auringossa jopa 10 tuntia ja lämpötila Japanissa on heinä-elokuussa 30 asteen tietämillä. Erityisesti tuulettomina päivinä kehoon kohdistuva lämpökuormitus on suuri.
– Olemme jo alkaneet selvittää erilaisia keinoja pienentää urheilijan lämpökuormitusta Tokiossa mm. erilaisten viilennyskeinojen ja vaatetuksen avulla. Riittävällä nesteiden, ravinnon ja elektrolyyttien saannilla on myös ratkaiseva merkitys urheilijan suorituskyvyn säilyttämissä. Pahimmillaan kilpailupäivän aikainen nestehukka voi johtaa jopa hengenvaaralliseen lämpökuormitukseen, muistuttaa Valtonen.
Pitkät välimatkat haasteena
Purjehduksessa maailman cupin kilpailut eri lajeissa pidetään ympäri maailmaa ja ajoittain myös eri lajien osalta eri paikoissa. Lisäksi esimerkiksi mm-kilpailut järjestetään yleensä lajikohtaisesti. Tämän johdosta koko purjehduksen maajoukkue on hyvin harvoin kokonaisuudessaan samassa paikassa ja yhteisleirienkin järjestäminen on haasteellista. Tämä tuo haasteensa myös asiantuntijatoiminnan ja tukipalveluiden järjestämiseen urheilijoille.
– Jo pelkästään fysiikka- ja lajivalmentajan saaminen samaan aikaan samaan paikkaan on vaikeaa. Niin ikään, joukkueen psykologi tai lääkäri pystyy olemaan harjoittelun ja kilpailemisen tukena vain ajoittain ja pääasiassa kilpailutapahtumissa, kertoo Wilenius.
Kun asiantuntijaresurssit hajautuvat useisiin eri paikkoihin, muodostuu päävalmentajankin varsin rooli monipuoliseksi.
– Itse olen ollut vuodesta 1996 lähtien mukana mastojen kehittämisessä ja purjesuunnittelijana. Esimerkiksi Finnjollassa top kymmenellä maailman kärkinimellä on käytössä minun suunnittelema purje. Suomessa on kaiken kaikkiaan niin hyvä osaaminen purjesuunnittelussa, että purjeet on lähes vientituote meille, päättää Wilenius.