– Kun joukkuelajien urheilijat ovat työsuhteessa urheiluseuraan, toimivat yksilölajien urheilijat taas yrittäjyyteen vertautuvassa tilanteessa, jossa tuloja ja palkkioita kootaan useasta eri lähteestä, tulkitsee Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen asiantuntija Jari Lämsä.
Suomessa yksilöurheilijat voivat hankkia itselleen ammattiurheilijan sosiaali- ja vakuutusturvan vapaaehtoisesti, mikäli urheilemisesta vuodessa saatu veronalainen tulo on vähintään mainittu 11 190 euroa vuodessa. Vain yksittäiset yksilöurheilijat ovat tätä mahdollisuutta hyödyntäneet. Yksilölajien ammattilaisuuden ääriesimerkkejä ovat harvat kansainvälisesti menestyneet urheilijat, jotka pyörittävät urheilutaloutta oman osakeyhtiön kautta tai asuvat muualla kuin Suomessa.
Urheilu on Suomessa mielletty työksi vasta hieman yli 20 vuotta. Ennen vuotta 1995 urheilijoilla ei ollut lainkaan tapaturma- ja työeläkelakeja vastaavaa sosiaaliturvaa. Vuosien 1995–99 välisenä aikana ammattiurheilijoiden sosiaaliturvaa hoidettiin erityisjärjestelyin, ja vasta vuonna 2000 astui voimaan laki urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta. Vaikka ammattiurheilijoita koskevaa lainsäädäntöä on asteittain kehitetty, on urheilijoiden tapaturma-, työttömyys- ja eläketurvassa edelleen merkittäviä poikkeuksia normaaliin työlainsäädäntöön verrattuna.
Jääkiekko hallitsee ammattiurheilun markkinoita Suomessa
Suomessa ammattiurheilua on selkeimmin miesten jääkiekko. Muiden lajien osalta ammattimaistuminen on vielä kesken. Jääkiekossa Liigaseurat pyörittävät nykyisellään jo yli 100 miljoonan liikevaihtoa, kun esimerkiksi Veikkausliigan seurojen yhteenlaskettu liikevaihto on noin 20 miljoonaa euroa. Muissa lajeissa liigaseurojen yhteenlasketut budjetit ovat reilusti alle 10 miljoonan euron luokkaa.
– Jotta urheilijoiden ammattimaistuminen, siirtyminen palkkatyöläiseksi, olisi laajassa mittakaavassa mahdollista, on kyseisen lajin myös kaupallistuttava ja ammattimaistuttava. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että laji kykenee hankkimaan tuloja pääosin harrastajakunnan ulkopuolelta, Lämsä jatkaa.
Jääkiekko työllisti Suomessa yhteensä 852 ammattipelaajaa vuonna 2017. Lukumäärä kasvoi yli sadalla pelaajalla vuoteen 2016 verrattuna. Jalkapallossa ammattipelaajia oli 231, mutta ammattipelaajien määrä on ollut hienoisessa laskussa. Koripallossa ja lentopallossa ammattilaisten lukumäärät ovat tuplaantuneet 2010-luvulla. Pesäpallossa ammattilaisia on ollut melko tasaisesti hieman alle 100 pelaajaa.
Taulukko 1. Ammattiurheilijoiden lukumäärä Suomessa v. 2011-2017. (LÄHDE: Tapaturmavakuutuskeskus)
| LAJI | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 |
| JÄÄKIEKKO | 578 | 705 | 739 | 737 | 726 | 733 | 852 |
| JALKAPALLO | 250 | 256 | 248 | 235 | 238 | 276 | 231 |
| KORIPALLO | 72 | 79 | 86 | 98 | 110 | 128 | 143 |
| PESÄPALLO | 93 | 98 | 106 | 92 | 89 | 90 | 94 |
| LENTOPALLO | 30 | 33 | 43 | 50 | 57 | 63 | 58 |
| MUU JOUKKUELAJI | 2 | 1 | |||||
| YKSILÖLAJI | 21 | 13 | 10 | 8 | 4 | 6 | 1 |
| YHTEENSÄ | 1044 | 1184 | 1232 | 1220 | 1224 | 1298 | 1380 |
Alle kaksi prosenttia ammattiurheilijoista on naisia
Ammattiurheilu on Suomessa lähes täysin miesten pelikenttä, sillä naisammattiurheilijoita (22 urheilijaa) oli ainoastaan 1,6 prosenttia kokonaismäärästä. Vuosien 2011–2017 välisenä aikana tilastoissa on ollut 8–22 naisammattiurheilijaa vuodessa. Urheilijoiden lukumäärä on ollut kasvussa, mutta kehitys on hidasta.
Naisten urheilun ammattimaistumisen haasteet ovat nousseet julkisuuteen viime aikoina ja ammattiurheilijoiden tilastot kertaavat tilanteen karuuden – naisten joukkueurheilussa ei ole Suomessa ammattilaismarkkinoita. Mielenkiintoinen tulevaisuuden kysymys onkin se, miten ja mistä nousee naisurheilun tuote, joka toimii kaupallisesti. Kopioidaanko ja kehitetään miesten ammattiurheilun malleja, vai nouseeko ammattilaisuus jostakin naisten hallitsemasta lajista, kuten muodostelmaluistelusta, cheerleadingista tai roller derbystä?