Ilmiön taustalta unohtuu helposti, että kyseessä ovat usein poikkeusyksilöt ja kansainväliselle huipulle tai ammattilaisurheiluun on olemassa myös muita reittejä. Pekingin kisoissa Kerttu Niskanen otti ensimmäiset henkilökohtaiset aikuisten arvokisamitalinsa 33-vuotiaana. Olympiakultaa voittanut Valtteri Kemiläinen pelasi 18-vuotiaana ikäluokkansa I-divisioonassa, kun samana vuonna syntynyt Sami Vatanen pelasi jo SM-liigaa. Toki kaikki kolme ovat jo ennen mitalejaan kilpailleet usean vuoden ajan kansainvälisellä tasolla.
KIHUn, Jääkiekkoliiton ja Vierumäellä toimivan jääkiekon kehityskeskuksen käynnissä olevassa kehitysprojektissa on selvitetty NHL:n tulokaspelaajien keski-ikää osana pelaajakehitystä. Ensimmäisen kunnon kauden pelaavien pelaajien keski-ikä on noin 23,9 vuotta. Suurimmassa osassa lajeja urheilijat tekevät parhaita suforituksiaan yli 25-vuotiaina. Yli 25-vuotiaana maailmanhuipulla oleva urheilija on todennäköisesti harjoitellut kymmenen vuotta 15–20 tuntia viikossa. Tuskin on sattumaa, että miesten jääkiekon Olympiakultajoukkueessakin nuorimmat pelaajat olivat 26-vuotiaita.
Monessa lajissa kerätään yläkoulu- ja toisen asteen opiskeluiässä olevien maajoukkueurheilijoiden harjoitustietoja. Lajien esittelemät tulokset ovat mielenkiintoisia erityisesti viikoittaisen liikuntamäärän osalta. Yläkouluikäisten joukosta erottuu usein muutama yksilö, joiden liikunta- ja harjoitusmäärä ylittää 20 tuntia. Seuraavaksi erottuva joukko käyttää viikoittaiseen harjoitteluun ja liikuntaan noin 15 tuntia. Kuitenkin selkeä enemmistö yläkouluikäisistä maajoukkuetason urheilijoista käyttää viikoittaiseen liikuntaan ja harjoitteluun 7–9 tuntia. Tarkemmin taustoja tietämättä, voisi ajatella, että kyseinen tuntimäärä koostuu pääosin ohjatusta harjoittelusta sekä muutamasta koululiikuntatunnista, onhan kyse maajoukkueryhmiin valituista urheilijoista. KIHUn vuonna 2020 toteuttaman urheilijakyselyn mukaan harjoitusmäärä kasvaa 16 ikävuoden jälkeen, jolloin 60 % nuorista käyttää harjoitteluun ja liikuntaan yli 20 tuntia viikossa.
Tapa kerrallaan kohti huippua
Joskus mallia huipulle pääsyyn otetaan suoraan maailmanhuipulta, joiden harjoittelutapa tai -mallit pyritään kopiomaan nuorelle. Tällöin usein unohtuu, että maailman huipulla olevan urheilijan mallit eivät suoraan ole soveltuvia kehittymis- ja kasvuiässä olevalle nuorelle urheilijalle. Toisella on takanaan useita vuosia hyvälaatuista harjoittelua sekä ennen kaikkea laajat taustavoimat muun muassa valmentajien, asiantuntijoiden (fysiologi, lääkäri, fysioterapeutti, fysiikkavalmentaja, ravitsemusasiantuntija jne.), huoltajan, agentin tai managerin roolissa. Samanlaiseen toimintaan pyrkiminen ilman vastaavia taustoja ei johda samaan lopputulokseen.
Tie huipulle on pitkä eikä sinne johtavan reitin löytyminen ole helppoa. Parhailta kannattaa ottaa oppia, mutta pelkästään muiden matkiminen ja seuraaminen ei välttämättä johda huipulle. Motivaation säilyminen, toiminnan mielekkyys ja muun elämän huomioiminen ovat yhtä oleellisia tekijöitä harjoitusmäärien ja -laadun kanssa. Lisäksi on tärkeää, että nuori saisi elää omaa nuoren elämää. Tähän jo huipulla olevan urheilijan toimintamallin suora kopiointi tuskin sopii.
Hyvien urheilijan tapojen synnyttäminen yksi kerrallaan matkan varrella laittaa kuntoon monet huipulle pääsyyn ja siellä pysymiseen vaadittavat tekijät. Näissä kannattaa hyödyntää toisten toimintamalleja, mutta lopullinen polku pitää valita itselle sopivaksi, on sitten kyse urheiluun tai elämään liittyvistä asioista. Huipulle löytyy useita reittejä eikä sinne pääsyyn ole ikärajaa. Urheilu-ura ei ole ohi, jos huipulla ei ole nuorena, mutta nuori ikä ei myöskään ole este huipulle pääsylle.
Lähteitä:
Urheilijakysely 2020: Nuoret maajoukkueurheilijat. Mononen, K., Blomqvist, M., Pusa, S. & Mäkinen, J. , 2021. KIHUn julkaisusarja. https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2021_mon_urheilijak_urheilijak_53871.pdf
Nuorten urheilupolut: tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. Aarresola O, 2016. Jyväskylän yliopisto: Studies in Sport, Physical Education and Health 246. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/51814
Kirjoittaja Aki Karjalainen toimii KIHUlla joukkuepelien asiantuntijana sekä Jyväskylän Urheiluakatemian johtajana.