KIHU tukee kävelijöiden valmentautumista seuraamalla terveydentilaa, kuormitusta, fyysisiä ominaisuuksia sekä tekniikkaa harjoitus- ja kilpailukauden aikana. Seurantaa toteutetaan 5-6 kertaa vuodessa pääsääntöisesti Jyväskylässä KIHUn tiloissa ja Hipposhallissa. Mukana toiminnassa on yhteensä noin 10 urheilijaa, joista neljä (Aleksi Ojala, Veli-Matti ”Aku” Partanen, Jarkko Kinnunen ja Tiia Kuikka) ovat Olympiakomitean tukiurheilijoita. Jatkuvan seurannan kulmakivenä ovat tieteellisen tarkat testausmenetelmät, välitön palaute urheilijalle ja valmentajille sekä jatkuva mittaus- ja analysointimenetelmien kehittäminen.
”Heikoilla jäillä” kiiruhtamista
Kilpakävely on lajina varsin vaativa, erityisesti pidemmillä kilpailumatkoilla, kuten 50 kilometrillä. Tällä matkalla kävelijä ottaa 40-50 000 askelta, miehet vajaassa ja naiset hiukan reippaassa neljässä tunnissa. Hapenkulutus on koko kilpailun ajan noin 80 % urheilijan maksimista, ja käytännössä veren laktaattipitoisuuden tulee pysyä alle 2 mmol/l tai muuten tulee noutaja ennen aikojaan. Kilpakävely on vähän niin kuin etenemistä heikolla jäällä mahdollisimman nopeasti. Voimaa pitää askeleessa tuottaa vain riittävästi, ei liikaa, jottei lihakset kuormitu ja tekniikka muutu sääntöjen vastaiseksi. Lisäksi pitkässä suorituksessa nestetasapaino ja energian riittävyys ovat ratkaisevassa asemassa.
– Palautuminen 50 km kilpailusta voi kestää jopa kuukauden päivät, siten tällä matkalla ei huiputkaan kilpaile kuin 1-2 krt. vuodessa. Erityisesti lihastason palautuminen kestää helposti viikkoja, vaikka autonomisen hermoston mittarit näyttäisivätkin jo parin päivän päästä niin sanotusti vihreää, kertoo urheilufysiologian asiantuntija Esa Hynynen.
Kynnystestit radalla
Fyysisen suorituskyvyn testaaminen on aloitettu kilpakävelijöillä KIHUn toimesta jo vuonna 2006. Testaus tehdään perinteisesti Hipposhallin 200 m sisäradalla valojänistä hyödyntäen. Testien perusohjelmana on 6-8 kappaletta 1 km vetoja nousevalla nopeudella siten, että viimeinen veto tehdään maksimivauhtia. Vedoista mitataan aika, syke ja hapenkulutus sekä muut hengityskaasumuuttujat kannettavalla hengityskaasuanalysaattorilla. Lisäksi jokaisen vedon jälkeen otetaan verinäyte veren laktaattipitoisuuden määritystä varten.
– Radalla tehdyt testit ovat olleet hyvin tärkeitä, koska niistä on saatu tietoon aina sen hetkinen aerobinen ja anaerobinen kynnys. Erityisesti vähän ennen kisoja tämä on arvokasta tietoa, jotta sitten kisassa pystyy menemään oikealla vauhdilla. Eli mahdollisimman kovaa, mutta ei liian kovaa, sanoo kilpakävelijä Aku Partanen.
Kuva1. Kynnysvauhtien muutokset neljän viime vuoden aikana yhdellä huippukävelijällä.
Edellä mainittuun kynnystestiin kuuluu lisäksi maahan kohdistuvien voimien mittaaminen kustakin vedosta ja nopeudesta voimalevyjen avulla. Jokaisella nopeudella yhdellä kierroksella kävellään hallin lattiaan upotettujen 10 m pituisten voimalevyjen ylitse, jolloin mitataan jokaisen askeleen voimantuotto kolmessa eri suunnassa (ylös-alas, eteen-taakse, sivuille). Näin pystytään analysoimaan askeleen taloudellisuutta sekä muuttumista väsymyksen myötä tai vastaavasti pidemmällä aikavälillä harjoittelun tai tekniikkamuutosten seurauksena.
Video 1. Jalkojen voimantuoton analyysiohjelma, kävelemässä Jarkko Kinnunen.
Liikeanalyysiä juoksumatolla
Voimalevyanalyysien lisäksi kävelytekniikkaa on analysoitu vuodesta 2013 alkaen myös juoksumatolla 2-dimensionaalisella liikeanalyysillä. Nivelpisteisiin kiinnitetään led-markkerit, ja suorituksen kuvataan sivulta kuvanopeudella 100 kuvaa/s. Ohjelmisto kykenee tunnistamaan markkerit automaattisesti ja laskemaan niiden liikkeistä alaraajojen sekä lonkkanivelen nivelkulmat askelkontaktien eri vaiheissa. Analyysiä varten testissä kävellään kilpailuvauhtia, josta taltioidaan vähintään kymmenen askeleen mittainen ajanjakso. Siten analyysiin saadaan myös luotettavuutta keskiarvoistamalla useamman eri askeleen arvot.
– Liikeanalyysien avulla on voitu tarkistaa, että onko esim. tekniikkamuutokset onnistuneet. Eli onko tuntemukset ja se minkä valmentaja näkee päällekkäin myös faktaa. Ja liikeanalyysin tulokset sekä voimalevyjen data kertoo tämän lahjomattomasti, kertoo kilpakävelijä Jarkko Kinnunen, jolle KIHUn tukitoiminta on tuttua jo vuodesta 2006 lähtien.
Video 2. Pika-analyysi (2D) kävelytekniikasta juoksumatolla, kävelemässä Aku Partanen.
Terveyden- ja kuormitustilan seurantaa
KIHUlla tehtävään kokonaisuuteen kuuluu lisäksi kävelijöiden terveyden- ja kuormitustilan seuranta, joka aloitettiin vuonna 2016. Tähän kuuluu perusverenkuvan analysointi, spirometria-mittaus, kehon koostumuksen mittaaminen sekä keskustelut lääkärin kanssa omasta terveydentilasta.
Jarkko Kinnunen on seurannut elimistönsä kuormittumisen ja palautumisen tilaa myös yösykeseurantojen avulla jo yli 10 vuoden ajan. Käytännössä Jarkko on hoitanut itse varsinaisen yösykkeen mittauksen ja datan hän on aina lähettänyt KIHUn Esa Hynysen analysoitavaksi.
– Esa on ollut periaatteessa mun ”yövahti” eli analysoinyt aina yösykeseurannat. Tuloksista on nähty, että onko kroppa reagoinut asiallisesti treeneihin. Ja jos käyrissä on näkynyt jotain outoa, Esa on kysellyt tarkemmin, että miltä tuntuu, ja onko jotain sairastumisen tuntemuksia tai muita kokonaisuutta rasittavia asioita elämässä. Esalla on pääsy myös harjoittelupäiväkirjaani ja hän pystyy sitä kautta analysoimaan sykeseurantoja vielä paremmin, pohtii Kinnunen.
Kuva 2. Tiia Kuikka spirometria-mittauksessa heti kynnystestien jälkeen.
Yleisurheilun kuninkuusmatka
Kilpakävelystä puhuttaessa useimmalle tulee mieleen täysin uupuneet kävelijät, jotka hoipertelevat viimeiset metrit maaliin hämärän rajamailla. Hyvä suoritus ja jo itse maaliin asti pääseminen vaatiikin monen osatekijän täydellistä onnistumista.
– Optimaalisen vauhdin ja liian kovan vauhdin ero on hiuksen hieno. Pitää mennä ihan limiitillä, mutta ei sen ylitse, jottei hiilihydraatit kulu liian nopeasti. Itselläni haastavinta on ollut juuri vatsan toiminta – pitäisi saada nesteet ja energiat imeytymään optimaalisesti ja yleensä vielä varsin kuumassa ilmastossa, pohtii Jarkko Kinnunen.
Aku Partasen mukaan kisan onnistuminen on pitkälti kiinni hyvästä valmistautumisesta. Silloin itsevarmuuskin on kohdillaan. Tämä riippuu paljon siitä, miten hyvin on saatu ajettua sisään kilpailuvauhtista kävelyä.
– Kuinka helpolta se tuntuu ja onko se taloudellista. Ja toki kilpailussa sen pitää myös miellyttää tuomarin silmää väsyneenäkin, jatkaa Partanen.
50 kilometrin kilpailumatka ei ole enää vain mieskävelijöitä varten, vaan kyseisellä matkalla kilpaillaan nykyään myös naisten sarjassa. Suomalaiskävelijöistä Tiia Kuikkaa on alkanut tämä kuninkuusmatka kiinnostaa ja hän onkin jo menestyksekkäästi sillä kilpaillut muutaman kerran. Valmentajan mukaan haasteita on tällä matkalla energian riittävyyden lisäksi muitakin.
– 50 km kävely vaatii äärettömän hyvän lihaskunnon ja -kestävyyden. On pakko pystyä ottamaan lähes 50 000 askelta ja pitämään asento koko ajan oikeana. Ilman hyvää lihaskestävyyttä tämä ei onnistu. Toki tämä on myös tahtokysymys, kuten tuollaisen kisan viimeiset kilometrit aina ovat. Mutta Tiialla on kyllä hyvät luontaiset edellytykset pidemmille matkoille, kertoo Tiian valmentaja Keijo Kosonen.