Kohtaava valmennus -seminaari nosti esiin valmentamisen psykologiset taidot ja urheilijan sekä valmentajan mielen hyvinvoinnin

Valmentajan päivänä 25.9.2025 järjestetty Kohtaava valmennus – Valmentamisen psykologia urheiluarjessa -seminaari kokosi yli 200 valmennuksen ja urheilun asiantuntijaa yhteen Jyväskylän Sataman Viiluun ja etäyhteyksien äärelle. Päivän aikana syvennyttiin valmennuksen inhimillisiin ja psykologisiin ulottuvuuksiin – siihen, miten valmentajan toimintatavat, vuorovaikutus ja urheilijan osallisuus vaikuttavat sekä tulokseen että hyvinvointiin.

Seminaarin avasi KIHUn projektivastaava Mirva Rottensteiner, joka korosti valmentajien merkittävää roolia ja mahdollisuutta urheilijoiden mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Lisäksi MIELI ry:n Katri Lilja esitteli Nuori mieli urheilussa -toiminnan ajankohtaisia kuulumisia ja kertoi, että Nuori mieli urheilussa -verkkokurssit ovat herättäneet laajaa kiinnostusta – niitä on suoritettu jo lähes 10 000 kappaletta eri puolilla Suomea.

Tapahtuma oli osa Kohtaava valmentaja -hanketta, jota rahoittaa Keski-Suomen liitto. Seminaarissa yhteistyökumppaneina toimivat Suomen Valmentajat ja MIELI ry.

Seminaarin avauspuheenvuoroissa Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluvastaava Jukka Rautakorpi muistutti, että valmennuksen ytimessä on ihmisen kohtaaminen. Hän nosti esiin sen, kuinka valmennuksen ydin ei ole pelkästään teknisessä osaamisessa, vaan ennen kaikkea siinä, miten valmentaja toimii ja kohtaa urheilijan. Rautakorpi kuvasi valmennusta jatkuvana oppimisprosessina, jossa suurimmat opit tulevat urheilijoilta itseltään. Hänen mukaansa valmentaja kehittyy aidosti vain, jos hän uskaltaa pysähtyä kuuntelemaan ja oppimaan niiltä, joita valmentaa.

Rautakorpi korosti, että valmentajan tärkeimpiä kysymyksiä ovat ’miksi valmennan’, ’mitä valmennan’ ja ennen kaikkea ’miten valmennan’. Hän muistutti, että valmentajan viisaus ei ole yksin hänen tiedossaan, vaan urheilijan kokemuksessa ja siinä, kuinka hyvin valmentaja osaa kuunnella, havainnoida ja sovittaa omaa toimintaansa yksilön ja joukkueen tarpeisiin. Hän myös korosti, että hyvä valmennus syntyy avoimesta vuorovaikutuksesta ja rehellisestä reflektiosta, ei pelkästään taktisista valinnoista tai harjoitussuunnitelmista.

– Kohtaava valmennus on ennen kaikkea toimintatapoja – sitä, miten kuuntelemme, olemme läsnä ja rakennamme luottamusta.

Valmentaja Pulmu Puonti ja voimistelija Ksenia Kameneva toivat esityksessään esiin urheilijan osallisuuden ja jaetun johtajuuden merkitystä valmennuksessa konkreettisin esimerkein. Heidän esityksensä perustui omaan yhteiseen valmennussuhteeseensa, joka alkoi, kun Kameneva oli nelivuotias ja jatkui aina edustusjoukkueeseen asti. Kaksikon mukaan urheilijan mahdollisuus vaikuttaa harjoittelun suunnitteluun, tavoitteisiin ja joukkueen pelisääntöihin on keskeinen osa hyvinvointia, sitoutumista ja osallisuutta. Kameneva kuvasi, kuinka jo pienenä valmentajan antama mahdollisuus kertoa mielipiteensä lisäsi tunnetta osallisuudesta ja itseluottamuksesta. Kameneva korosti myös, että valmentajan luottamus ja rohkaisu ovat avainasemassa.

– Kun valmentaja antaa vastuuta, hän myös osoittaa, että uskoo urheilijan kykyihin.

Puonti painotti, että valmentajan tehtävä ei ole luopua johtajuudesta, vaan jakaa sitä. Hän kuvasi valmentajaa pedagogisena johtajana, joka kuuntelee, kysyy ja antaa urheilijalle tilaa osallistua. Esimerkkien kautta hän osoitti, miten yhteisesti sovitut pelisäännöt ja harjoitusten suunnittelu yhdessä urheilijoiden kanssa lisäävät yhteisöllisyyttä ja vastuunkantoa. Osallisuus ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

– Kun urheilija saa vaikuttaa, hän myös sitoutuu ja oppii kantamaan vastuuta, Puonti kuvasi.

KIHUn urheilupsykologi Niilo Konttinen ja valmennuksen asiantuntija Anna Saarela esittelivät Kohtaava valmentaja -hankkeen toimintaa ja tuloksia. He kertoivat, että Keski-Suomen alueella toteutetut työpajat ovat tavoittaneet jo yli sata valmentajaa eri lajeista. Työskentelyyn osallistuneet valmentajat olivat koulutus- ja kokemustaustaltaan hyvin moninaisia, mutta kaikkia yhdistävä tekijä oli valveutuneisuus ja kiinnostus mielen hyvinvointia tukevaa valmennusta kohtaan. Työpajat on rakennettu Mieli ry:n Nuori mieli urheilussa -sisältöjen ja toimintatapojen pohjalta, ja niiden tavoitteena on ollut antaa valmentajille käytännön työkaluja urheilijoiden mielen hyvinvoinnin tukemiseen sekä luoda tilaa yhteiselle pohdinnalle ja pysähtyä mielen hyvinvoinnin teemojen äärelle.

Työpajoissa valmentajat ovat käsitelleet mielen hyvinvoinnin teemoja sekä teorialähtöisesti että pohdintatehtävien avulla. Jokainen osallistuja on saanut mahdollisuuden soveltaa opittuja asioita omaan valmennusympäristöönsä ja jakaa kokemuksia ja havaintojaan seuraavissa tapaamisissa. Saarela kertoi, että monelle suurin anti oli juuri pysähtyminen kiireisen arjen keskellä pohtimaan omaa toimintaa yhdessä kollegojen kanssa ja sen vaikutusta urheilijoihin.Usein nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta vasta kun niitä pysähtyy miettimään tietoisesti, niiden merkitys todella konkretisoituu, Saarela kuvasi.

Tulosten perusteella työpajojen vaikutus on ollut merkittävä: valmentajat ovat saaneet vahvistusta omille toimintatavoilleen sekä uusia näkökulmia ja konkreettisia keinoja tuoda mielen hyvinvoinnin osa-alueita osaksi päivittäistä valmennusta. Hankkeessa on saatu myös vaikuttavuutta vetämällä yksittäisiä työpajoja eri valmentajakoulutuksissa. Tämän syksyn aikana muutaman keskisuomalaisen seuran on mahdollista vielä saada hankkeen kautta maksuton seurasprarraus, jossa tavoitteena on juurruttaa oppeja yhä vahvemmin osaksi seuran toimintaa. Lisätietoa tästä toteutuksesta saa ottamalla yhteyttä Saarelaan (ilmoittautumislinkki: https://link.webropolsurveys.com/EP/206F8D8DA424A813

Jyväskyläläisen cheerleadingseura Jaguars Spirit Athletesin valmennuspäällikkö Tiia Nuuttila esitteli, miten heidän seurassaan on lähdetty viemään työpajojen oppeja käytäntöön. Seurassa on uudistettu urheilijan polkua niin, että mielen hyvinvointi ja psykologinen turvallisuus ovat sen keskiössä. Nuuttila kertoi, että valmentajat on otettu aktiivisesti mukaan kehittämistyöhön, ja käytännön toimia on sovittu yhdessä.

– Olemme halunneet tehdä näkyväksi ne asiat, jotka usein jäävät sanomatta – kuten sen, miten urheilija kohdataan ja miten harjoituksissa puhutaan, Nuuttila totesi.

Käytännön esimerkkeinä Nuuttila mainitsi joukkueiden harjoitusseurannat, joissa kiinnitetään huomiota fyysisen suorituskyvyn lisäksi osallisuuteen, kannustavaan ilmapiiriin ja onnistumisen kokemuksiin. Valmentajia rohkaistaan huomioimaan pienetkin hetket urheilijoiden kanssa – esimerkiksi pysähtymään kuuntelemaan, kun nuori haluaa kertoa arjestaan tai onnistumisestaan. Lisäksi seurassa on aloitettu keskustelu siitä, miten myös valmentajien jaksamista voidaan tukea paremmin, esimerkiksi vertaistuen ja koulutusten kautta.

Äänekoskelainen opinto-ohjaaja ja juniorivalmentaja Pekka Kemppainen toi seminaariin tärkeän näkökulman valmennuksen kasvatuksellisesta roolista. Hänen mukaansa lasten ja nuorten urheilussa on aina kyse ennen kaikkea ihmisen kasvusta, ei pelkästään urheilullisesta kehityksestä. Kemppainen muistutti, että valmentaja on usein lapselle tai nuorelle yksi merkittävimmistä aikuisista – ja hänen tapansa kohdata vaikuttaa suoraan siihen, millaiseksi urheilijan minäkuva ja itsetunto muodostuvat.

Kemppaisen esityksessä korostui turvallisen ilmapiirin ja läsnäolon merkitys, joita hänen mielestään Nuori mieli urheilussa -sisällöt ja toimintatavat nimenomaan edustavat. Hän totesi, että lapsi saattaa tulla harjoituksiin monenlaisten ajatusten ja tunteiden kanssa – joskus miettien tulevaa peliä, joskus sitä, mitä syödään iltapalaksi.

– Ja se on ihan oikein, Kemppainen sanoi. Valmentajan tärkein tehtävä on nähdä lapsi ennen urheilijaa ja varmistaa, että jokainen kokee olevansa hyväksytty omana itsenään. Vasta sen jälkeen voi syntyä todellista oppimista ja kehittymistä, hän kertoo.

Urheilupsykologi ja psykoterapeutti Hanna-Leena Ronkainen vei kuulijat syvemmälle keho–mieli-yhteyteen. Hänen mukaansa valmennus on aina psyykkistä valmennusta – jokainen katse, ele ja äänensävy vaikuttavat urheilijan kokemukseen ja hermoston toimintaan. Ronkainen kuvasi, kuinka valmentajan olemus voi joko rauhoittaa urheilijan hermostoa ja lisätä turvallisuuden tunnetta tai päinvastoin aktivoida jännitystä ja stressiä. Hän havainnollisti myös sitä, miten tunteet ja kehon reaktiot ovat yhteydessä toisiinsa ja miten hermoston säätely on keskeisessä osassa urheilijan suorituskykyä.

Ronkainen toi esiin käsitteen ’sietoikkuna’, joka kuvaa urheilijan optimaalista vireystilaa. Liian korkea vireystila johtaa helposti yliyrittämiseen, kun taas liian matala vireys lamaannuttaa ja vie keskittymiskyvyn. Valmentajan tehtävä on tunnistaa nämä tilat ja tukea urheilijaa säilyttämään tasapaino.

– Kaikki kohtaaminen on psyykkistä valmennusta. Keskustelua urheilijan kanssa voi aktivoida tutkitun vuorovaikutusmenetelmän, motivoivan keskustelun, kautta, Ronkainen ehdotti.

Psyykkinen valmentaja ja työnohjaaja Terhi Lehtoviita jakoi seminaariyleisölle kokemuksiaan valmentajien työnohjauksesta, jota hän kuvasi valmentajille suunnattuna voimavarana ja kehitysalustana. Työnohjaus tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä arjen keskellä, tarkastella omaa toimintaa ja purkaa kuormittavia tilanteita ammatillisesti turvallisessa ympäristössä. Lehtoviidan mukaan moni valmentaja kantaa yksin suurta vastuuta ja kokee, ettei arjessa ole tilaa reflektoinnille tai omien tunteiden käsittelylle. Työnohjaus voi tuoda tähän kaivattua tukea ja näkökulmaa.

– Se ei ole ongelmien korjaamista, vaan oppimista. Työnohjaus auttaa valmentajaa tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämään vuorovaikutustaan tietoisesti, hän kuvasi.

Hän myös korosti, että valmentajan työ on vaativaa ihmissuhdetyötä, jossa oma kasvu ja itsereflektio ovat jatkuvia prosesseja. Hyvä tunneilmasto ja ammatillinen tuki eivät synny sattumalta – ne on rakennettava tietoisesti.

– Valmentajan oma hyvinvointi on perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kun huolehdimme valmentajasta, huolehdimme samalla urheilijasta ja koko yhteisöstä, Lehtoviita summasi.

Seminaarin keskusteluissa toistui yhteinen havainto: suomalainen valmennuskulttuuri on vahvassa murroksessa – kohtaaminen on entistä vahvemmin keskiössä. Ihmislähtöinen, vuorovaikutteinen ja psykologisesti turvallinen valmennus nähdään nyt tulevaisuuden suuntana kaikilla tasoilla – lasten harrasteliikunnasta huippu-urheiluun. Kohtaava valmennus ei ole vain pehmeitä arvoja, vaan konkreettinen kilpailuetu. Kun urheilijat voivat hyvin, he myös menestyvät paremmin. Muutos näkyy jo siinä, että yhä useampi valmentaja haluaa kehittää vuorovaikutustaitojaan ja oppia lisää ihmisen käyttäytymisestä.

Paneelikeskustelussa painotettiin, että muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se on jo käynnissä. Valmennuksen psykologinen osaaminen, yhteisöllisyys ja oppiminen toisilta nousevat entistä tärkeämpään rooliin. Seminaari osoitti, että valmentajat ympäri Suomen haluavat kehittää itseään ja urheilun toimintaympäristöjä – ja KIHU haluaa olla mukana tukemassa tätä kehittämistä.