Perusta on olemassa – huippu-urheilu odottaa kipinää

Pariisin olympialaisten jälkeen oli helppo vetää synkkä johtopäätös: Suomi ei enää menesty, suomalaiset eivät enää välitä huippu-urheilusta ja sen järjestelmä on ajautumassa sivuraiteelle. Kirjoitin itsekin tuolloin, että valtion roolia huippu-urheilussa on vahvistettava. En peräänny siitä. Mutta tuoreen tutkimustiedon valossa on syytä sanoa ääneen myös toinen asia: suomalaiset eivät ole hylänneet huippu-urheilua.

Huippu-urheilun instituutti KIHUn vastikään julkaistu raportti Huippu-urheilu suomalaisten silmin – asenteet, kiinnostus ja urheilun seuraaminen 2024–2025 perustuu kolmen väestökyselyn aineistoon ja jatkaa seurantaa, jota olemme tehneet jo vuodesta 2016 lähtien. Kun tuloksia tarkastelee rauhassa, kokonaiskuva ei ole lannistunut eikä kyllästynyt. Se on pikemminkin pidättyvän myönteinen – ja ennen kaikkea odottava.

Raportin keskeinen havainto on suomalaisten vahva kiinnostus huippu-urheilua ja menestystä kohtaan. Peräti noin kaksi kolmasosaa suomalaisista kertoo olevansa kiinnostunut siitä, että suomalaiset urheilijat menestyvät kansainvälisissä arvokilpailuissa. Tämä tarkoittaa noin 3,2 miljoonaa kansalaista tutkimuksen 18–80-vuotiaiden kohderyhmässä. Vielä useampi kokee, että menestyksellä on merkitystä Suomelle kansainvälisesti. Nämä arviot eivät ole heikentyneet, vaikka arvokisamenestys on pitkällä aikavälillä ollut vaatimattomampaa kuin aiemmin. Päinvastoin kiinnostus on joiltakin osin jopa vahvistunut verrattuna 2010-luvun puolivälin notkahdukseen.

Huippu-urheiluun liitetyt myönteiset ulkoisvaikutukset ovat raportin perusteella edelleen laajasti tunnistettuja. Selvä enemmistö suomalaisista kokee huippu-urheilun lisäävän kansainvälistä näkyvyyttä, tuottavan yhteisiä tunne-elämyksiä ja vahvistavan kansallista identiteettiä. Huippu-urheilun myönteiset vaikutukset arvioidaan huomattavasti kielteisiä vaikutuksia merkittävämmiksi. Huippu-urheilu nähdään edelleen yhteiskunnallisesti merkityksellisenä.

Kiinnostavaa on myös suomalaisten suhtautuminen huippu-urheilun varjopuoliin. Dopingin käyttöön suhtaudutaan kriittisesti, mutta samalla luottamus suomalaisiin huippu-urheilijoihin on vahvistunut Vuonna 2025 hieman yli 40 prosenttia suomalaisista ei usko huippu-urheilijoiden käyttävän dopingia, kun vastaava osuus oli noin 35 prosenttia vuoden 2018 kyselyissä, ja samalla dopingin käyttöön uskovien osuus on laskenut noin 30 prosentista reiluun 20 prosenttiin. Kansainväliseen huippu-urheiluun suhtaudutaan edelleen epäluuloisemmin, mutta epäluottamus on lieventynyt myös siinä. Kehitys on myönteistä huippu-urheilun uskottavuuden palautumisen kannalta.

Tulosten piirtämä kokonaiskuva on mielenkiintoinen. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset eivät ole innokkaimpia huippu-urheilufaneja. Tämän raportin perusteella ero ei kuitenkaan näytä johtuvan huippu-urheilun vähäisestä arvostuksesta tai kiinnostuksen puutteesta. Uskon, että pikemminkin kyse on siitä, että pitkäaikainen menestysvaje on hillinnyt fanikulttuurin voimistumista. Tämä näkyy myös siinä, että vuoden 2021 eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset olivat muihin verrattuna erityisen heikkoja nimeämään seuraamiaan huippu-urheilijoita. Huippu-urheilu tarvitsee esikuvia ja tähtiä, joita menestys voi synnyttää. Toisin sanoen kulttuurinen pohjamme on kunnossa, mutta sen hieman hiipuva liekki tarvitsisi kunnolla happea.

Juuri tästä syystä koen raportin viestin antavan toivoa. Huippu-urheilun kehittämistä ei tarvitse aloittaa välinpitämättömyydestä tai vastatuulesta. Suomalaisilla on edelleen kiinnostus, hyväksyntä ja myönteinen perustunne huippu-urheilua kohtaan. Kansainvälinen menestys vahvistaisi tätä jo olemassa olevaa perustaa. Talviolympialaisten aikaan on hyvä muistaa, että kysymys ei ole siitä, onko huippu-urheilulla Suomessa yleisöä, vaan siitä, milloin tuo yleisö saa taas syyn innostua yhdessä.

Kirjoittaja Jarmo Mäkinen (YTT dos.) on KIHUn erikoistutkija ja tutkii huippu-urheilujärjestelmiin liittyviä kysymyksiä.