PROMISE2025: Tutkittu tieto ja käytännön ratkaisut urheilijoiden psyykkisen hyvinvoinnin tueksi

Kansainvälinen olympialiike on nostanut psyykkisen terveyden urheilun ytimeen. PROMISE2025-konferenssi kokosi syyskuussa Edinburghiin maailman johtavat asiantuntijat keskustelemaan, miten urheilijat ja valmentajat voivat paremmin – ja miten mielen hyvinvointi voidaan nostaa yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin fyysinen kunto.

Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) kokosi vuonna 2019 asiantuntijaryhmän ja julkaisi olympiayhteisön avuksi IOC Mental Health in Athletes Toolkit -materiaalikokonaisuuden (https://img.olympics.com/images/image/private/w_auto/primary/uebomv9r2ebqu0qepcsb). Tämä sisältää mm. seulontakyselyn, jolla pyritään edistämään psyykkisten oireiden tunnistamista urheilijoilla. Lisäksi KOK on tuottanut materiaaleja, koulutuksia ja toimintamalleja epäasiallisen käytöksen ja verkkohäirinnän tunnistamiseksi ja kitkemiseksi urheilun toimintaympäristöistä. KOK tavoittelee, että jokaisella olympia- ja paralympiajoukkueella on mukanaan koulutetut wellfare- ja safeguarding-henkilöt. Pariisin olympialaisissa tämä toteutui noin puolella joukkueista.

KOK:n johdolla järjestetyn kongressin keskiössä oli huoli urheilijoiden psyykkisestä terveydestä. Lähtökohtaisesti urheilijoilla masennusoireiden esiintyvyys on samaa luokkaa kuin ei-urheilevilla: joka neljäs urheilija oireilee psyykkisesti. Naisurheilijoilla masennus- ja ahdistusoireita esiintyy miesurheilijoita enemmän. Esteettisissä lajeissa syömishäiriöitä esiintyy selkeästi ei-urheilevaa väestöä ja muita lajeja enemmän: jopa 39 % naisista ja 17 % miehistä on syömishäiriö, kun vastaavat luvut muissa lajeissa ovat 10 % (naiset), 7 % (miehet).

Yksilöurheilua ja joukkuelajeja vertailevat tutkimukset herättivät keskustelua kongressiyleisössä. Psyykkinen oireilu on joukkuelajeja yleisempää yksilölajien urheilijoilla – pois lukien päihteiden ja nikotiinivalmisteiden käyttö. Yksilöurheiluun hakeutuu tyypillisesti tavoitteellisia ja perfektionismiin taipuvaisia nuoria, jotka ovat ajautuvat tyypillisemmin lajin pariin vanhempien ohjaamana. Epäonnistumisen hetkellä yksilölajien urheilijat jäävät todennäköisemmin yksin kuin joukkuelajien urheilijat. Joukkuelajeihin hakeudutaan puolestaan useimmin ystävien, sosiaalisen yhteisön ja hauskanpidon vuoksi. Joukkuelajeissa mielen hyvinvointia suojaa sosiaalinen tuki, jaetut kokemukset sekä yhteisöllisyys.

Koko urheilun yhteisöä kehotettiin edistämään 1) joukkueen ja harjoitusryhmään sisäistä vertaistukea, 2) harjoittelun ja kilpailun iloa, 3) hyvää vuorovaikutusta urheilijoiden, valmentajien ja vanhempien välillä, 4) myöhäisempää erikoistumista yhteen lajiin, 5) yksilön kehitystä itseensä verraten sekä 6) urheilijan autonomiaa, pystyvyyden tunnetta ja sisäistä motivaatiota urheiluun.

Valmentajien psyykkiseen hyvinvointiin on kiinnitettävä enemmän huomiota, koska sillä on todettu olevan yhteys valmennustyyliin, valmennuksen laatuun ja yksilön/joukkueen suorituskykyyn. Tutkimusten mukaan jopa 40 % valmentajista ilmenee masennus- ja ahdistusoireilua. Lisäksi burnout-oireilu on valmentajilla tyypillistä. Valmentajien psyykkistä hyvinvointia tukee vahvat tunteiden säätelyn keinot, resilienssi, liikunta, valmennuskokemus, laaja-alaisesti rakentunut identiteetti, lajiliiton antama tuki sekä työsuhdeasioihin liittyvä selkeys ja ennakoitavuus. Psyykkisen oireilun takana puolestaan ovat heikot tunteiden säätelyn keinot, vähäinen valmennuskokemus, haitallinen perfektionismi, kontrolloiva autoritaarinen valmennustyyli, vähäinen sosiaalinen tuki. Valmentajien psyykkiseen hyvinvointiin voidaan siis vaikuttaa yksilö- ja järjestelmätasolla.

Yksi kriittinen urheiluspesifinen psyykkisen tuen tarve nousee loukkaantumisen yhteydessä. Loukkaantuminen on tyypillisesti psyykkistä stressiä nostattava kriisi urheilijalle, mikä on tärkeä urheilijan ympärillä toimivien henkilöiden tiedostaa. Urheilijan valmennustiimin tulee varmistaa urheilijan riittävä tietoisuus vammatilanteesta sekä laatia kuntoutussuunnitelma, jossa on selkeät tavoitteet ja tuki. Sosiaalisella tuella, aidolla välittämisellä ja identiteettityöskentelyllä on psyykkistä hyvinvointia tukeva vaikutus. Valmennustiimin tulee olla kiinnostunut siitä, miten urheilija on kokenut loukkaantumisen ja miten hän psyykkisesti voi. Vaikka loukkaantuminen rajoittaa fyysistä harjoittelua, sen aikana on mahdollisuus kehittää psyykkisiä taitoja ja rakentaa laaja-alaista identiteettiä, joka ei ole rajoittunut pelkästään urheiluun.

Siinä missä verkossa ja sosiaalisen median kautta tapahtuva viestiminen tarjoaa arvokkaan alusta urheilijan tunnettuuden ja talouden vahvistamiselle, urheilutoimijoiden on keskeistä tunnistaa myös verkossa tapahtuva urheilijoihin kohdistuva häirintä. Verkkohäirinnällä tarkoitetaan suoraa tai epäsuoraa epäasiallista kommentointia ja lähestymistä, aggressiivista arvostelua, uhkauksia, manipulaatiota sekä identiteettivarkauksia, jotka nostattavat urheilijoissa ahdistusta ja psykologista stressiä. Urheilijoiden, urheilutoimijoiden sekä psyykkisen valmennuksen asiantuntijoiden kouluttaminen, tietoisuuden lisääminen sekä safeguarding-strategioiden tekeminen on hyvin ajankohtaista. Verkossa tapahtuva häirintä on vakava urheilun psykologista turvallisuutta vähentävä tekijä, joka on tärkeä tunnistaa ja johon tulee puuttua. KOK seuraa tekoälyn avulla olympia- ja paralympiaurheilijoihin kohdistuvaa verkkohäirintää. Tätä tietoa on Suomessakin tärkeä hyödyntää, jotta urheilijoita voidaan tukea urheiluyhteisön taholta.

Urheilujoukkueiden ja toimintaympäristöjen toteuttamilla psyykkisen hyvinvoinnin seulontakyselyillä on useita tunnistettuja hyötyjä urheilijalle ja järjestelmälle. Mm. USA, Iso-Britannia ja Puola esittelivät kongressissa urheilujärjestelmänsä tapaa käyttää KOK:n psyykkisen hyvinvoinnin työkaluja. Kyselyillä pyritään tunnistamaan urheilijan psyykkiset oireet ennen kuin ne vaikuttavat merkittävästi suorituskykyyn ja terveyteen. Kyselyjen tuloksia käytetään tietoon perustuvaan päätöksentekoon, kun urheilijan terveyttä seurataan uran aikana ja korkean vaatimustason valmennuksen turvallisuustekijöitä kehitetään. Kyselyt normalisoivat psyykkisen hyvinvoinnin kysymyksiä ja vähentävät häpeää ja stigmaa niiden ympärillä. Kyselyillä pyritään lisäämään ymmärrystä suorituskyvyn ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteydestä ja vahvistamaan urheilukulttuuria, jossa toiminta painottuu akuutin kriisituen sijaan urheilijan suorituskyvyn ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen tukeen.

Seulontatyökalujen haasteet on myös tunnistettu. Urheilijat väsyvät kyselyjen täyttämiseen ja saattavat kokea, että heidän oireitaan käsitellään rastina ruudussa. Kyselyt ei luonnollisesti tunnista kaikkea tuen tarvetta ja vastauksiin reagoinnissa voi olla viivettä. Kyselytuloksiin reagoiminen vaatii myös resurssia, jota kaikilla joukkueilla ei ole. Kyselytyökalut ovatkin juuri niin hyviä kuin niitä käyttävät urheilujärjestelmät ovat. Niitä tulisikin ottaa käyttöön vasta sitten kun luottamus järjestelmän toimivuuteen on olemassa.

PROMISE-konferenssin yhteydessä järjestettiin suullinen abstraktiesityskilpailu, johon kutsuttiin kahdeksan psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen liittyvää tutkimusta. Hannaleena Ronkainen pääsi esittelemään tutkimustaan ”A sport-speficic ACT group intervention for promoting athletes’ mental well-being” ja kertomaan psykologisen harjoittelun myönteisistä vaikutuksista urheilijoiden hyvinvointiin. Kilpailun voitti puolalainen tutkimus, jossa kartoitettiin yli tuhannen urheilijan psyykkistä oireilua sekä SMHAT-arviointityökalun kliinistä tehokkuutta yhdistettynä lyhyeen kliiniseen haastatteluun. Tutkittua tietoa urheilijoiden psyykkisestä hyvinvoinnista tarvitaan laajamittaisesti eri näkökulmista.

Urheilun toimintaympäristöissä tehdään valtavasti työtä vastuullisuuden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin eteen. Niin Suomen olympiakomitea, valmennuskeskukset kuin lajiliitotkin ovat kehittäneet vastuullisuusohjelmiaan ja tehneet toimenpiteitä urheilijoiden ja koko yhteisön psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Töitä kuitenkin riittää ja voimia on tärkeä yhdistää. KOK:n ja kansainvälisen urheiluyhteisön luomista työkaluista on tärkeä tunnistaa ne, jotka istuvat suomalaiseen toimintamalliin. Suomi onkin etulinjassa kääntänyt KOK:n Mental Health Toolkit kyselytyökalun (https://www.olympics.com/athlete365/articles/mentally-fit/sport-mental-health-assessment-tool-1) omalle kielelleen ja kysely on täytätetty Olympia- ja paralympiajoukkueilla Pekingin 2022 talviolympialaisista lähtien.

Skotlannin mallia mukaillen Suomessakin on syytä rakentaa seura-, maa- ja olympiajoukkueisiin hyvinvoinnista vastaavat tiimit, joilla ymmärrys urheilijoiden ja valmentajien tilanteesta. Riskitilanteissa, kuten vammakuntoutuksen aikana, urheilijoiden tulee olla tiiviimmän seurannan ja tuen piirissä. Olympiakomitea, KIHU ja olympiavalmennuskeskukset voivat luoda toimintamalleja ja työkaluja kansainvälisiä esimerkkejä mukaillen, mutta sisällöllinen toiminta tulee aina toteuttaa urheilijoiden ja lajien valmennusympäristöissä. Kyseisillä tukiorganisaatioilla on myös oivallinen paikka lisätä lajien välistä yhteistyötä, tukea urheilun vastuullisen toiminnan kehitystä, edistää valmentaja- ja asiantuntijaosaamisen kehitystä ja toimia aktiivisesti hyvinvointia edistävien toimintamallien luomisessa ja jalkautuksessa. Urheilu on organisoitua toimintaa, jossa voimme kouluttamalla, yhteisön sosiaalisia normeja määrittämällä ja ennen kaikkea välittämällä vaikuttaa siihen, että yhteisön jäsenet voivat hyvin ja että jokaisella on turvallista heittäytyä tavoittelemaan erinomaisuutta omassa roolissaan.

PROMISE-konferenssi vahvisti Suomessa urheilijoiden eteen jo tehtyä työtä sekä toi esille tulevaisuuden tarpeet tutkittuun tietoon ja käytännön toimenpiteisiin liittyen. Urheilijoiden psyykkinen hyvinvoinnin huomioiminen on yksi keskeinen ennaltaehkäisevää terveyttä ja suorituskykyä vahvistava tekijä, mikä tulisi huomioida kaikilla tasoilla niin päivittäisessä valmennuksessa, lajin toimintakulttuurin kehittämisessä sekä urheilujohtamisessa. Tarvitsemme panostusta valmentajien hyvinvoinnin lisäämiseen niin yksilö- kuin järjestelmätasolla. Lisäksi tarvitsemme edelleen tutkittua tietoa urheilijoille ja valmentajille tarjottavista interventioista, joilla voidaan tukea heidän psyykkistä hyvinvointiaan ja jaksamista. KIHU haluaa kantaa vastuuta urheilijoiden psyykkisen hyvinvoinnin kehittämisessä. KIHUlla on merkittävä rooli psyykkisen hyvinvointiin liittyvän tietoisuuden lisäämisessä toimimalla tutkitun tiedon tuottajana sekä tiedon jalkauttajana urheilun arkeen.

Kirjoittajat: Hannaleena Ronkainen ja Maarit Valtonen

Kirjoittaja Hannaleena Ronkainen on urheilupsykologi (sert.), psykoterapeutti ja väitöskirjatutkija, joka valmistelee KIHUlla väitöskirjaa psykologisesta joustavuudesta urheilussa. Väitöstutkimus on osa OKM:n rahoittamaa Urheilijan psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi -hanketta.

Kirjoittaja Maarit Valtonen on liikuntalääketieteen erikoislääkäri sekä KIHUn ja Olympiakomitean ylilääkäri. Hän kehittää yhdessä moniammatillisen verkoston kanssa urheilun toimintaympäristöjä tukemaan urheilijan terveyttä ja suorituskykyisyyttä.

Lähteet:

Cleave, L., Arnold, R., Cumming, S., Currie, A., & Moore, L. (2024, January). Better understanding the relationship between injury and mental health in elite athletes. In UK Sports Institute Mental Health Conference.

Frost, J., Walton, C. C., Purcell, R., Fisher, K., Gwyther, K., Kocherginsky, M., & Rice, S. M. (2024). The mental health of elite-level coaches: A systematic scoping review. Sports medicine-open, 10(1), 16.

Hoare, E., Reyes, J., Olive, L., Willmott, C., Steer, E., Berk, M., & Hall, K. (2023). Neurodiversity in elite sport: a systematic scoping review. BMJ Open Sport & Exercise Medicine, 9(2), e001575.

Kavanagh, E., & Mountjoy, M. (2024). CyberAbuse in sport: beware and be aware!. British journal of sports medicine, 58(22), 1313-1315.

Purcell, R., Pilkington, V., Carberry, S., Reid, D., Gwyther, K., Hall, K., … & Rice, S. (2022). An evidence-informed framework to promote mental wellbeing in elite sport. Frontiers in Psychology, 13, 780359.

Reardon, C. L., & Hitchcock, M. (2024). Mental health in individual versus team sports. International Review of Psychiatry, 36(3), 284-295.

Wiese-Bjornstal, D. M. (2019). Psychological predictors and consequences of injuries in sport settings.