Selvitys maailman huippusuunnistajien harjoittelusta ja fyysistä ominaisuuksista
KIHU ja Suomen Suunnistusliitto selvittivät yhdessä maailman kärkitason suunnistajien harjoittelua ja fyysisiä ominaisuuksia. Keskimääräiset harjoitusmäärät noudattelivat samaa tasoa kuin mitä tiedetään kestävyysjuoksijoiden harjoittelusta. Tulokset osoittivat kuitenkin, että TOP 10 suunnistajien juoksusuoritukset olivat parempia kuin TOP 50 suunnistajien, korostaen juoksusuorituksen merkitystä suunnistuksessa. Selvitys liittyy Suunnistusliiton lajianalyysin päivitystyöhön.
Vuoden 2023 lopulla toteutettuun kyselyyn vastasi 27 suunnistajaa (10 naista, 17 miestä) lajin eri kärkimaista. Kyselyyn vastanneet suunnistajat edustavat tällä hetkellä maailman menestyneimpiä suunnistajia. Suurin osa heistä (74 %) on sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon maailmanmestaruuskilpailuissa viime vuosina. Kysely käsitti suunnistajien taustatietojen lisäksi vuositason harjoittelutietoja 16- ja 20-vuotiaana sekä kahdelta viime kaudelta. Lisäksi selvitettiin fyysisiä ominaisuuksia kahden viime kauden ajalta.
– Kysely lähetettiin kaikkiaan 41 nais- ja 46 miessuunnistajalle, osin suoraan, osin eri maiden päävalmentajien tai valmennuspäälliköiden välityksellä. Vaikka vastausprosentti (31 %) oli hienoinen pettymys, kyselyn tulokset kärkisuunnistajien harjoittelun määrään ja intensiteettiin liittyen ovat linjassa aiempiin tutkimuksiin verrattuna, summaa kyselyä koordinoinut Suunnistusliiton huippu-urheilupäällikkö Petteri Kähäri.
Suunnistajien keskimääräiset harjoitusmäärät (naiset 525 h, miehet 560 h) olivat vuositasolla samaa tasoa kuin aiemmissa tutkimuksissa raportoidut (500–700 h) harjoittelumäärät kestävyysjuoksijoilla. Suunnistajat, joilla päätavoitteet olivat metsäsuunnistuksessa, harjoittelivat enemmän kuin sprinttisuunnistajat (noin 600 h vs. noin 500 h). Yksilöllinen vaihteluväli harjoitusmäärien osalta oli laaja. Korkeimmat raportoidut harjoitusmäärät ylittivät 700 tuntia, kun taas matalimmat määrät olivat noin 300 tuntia, osittain loukkaantumisten ja sairauksien vaikutuksesta. Keskimäärin harjoitusmäärä kasvoi lineaarisesti 16 vuoden iästä (noin 350 h), 20-ikävuoteen (noin 430 h) ja eliittivuosiin saakka.
Suunnistajien kestävyysharjoittelun intensiteettijakauma noudatti pyramidimallia, joka on tyypillistä kestävyysurheilussa. Kestävyysharjoittelusta 82–86 % oli peruskestävyysharjoittelua, 10–13 % vauhtikestävyysharjoittelua ja 4–6 % maksimikestävyysharjoittelua. Kyselyyn vastanneilla menestyneimmillä suunnistajilla (TOP 10) oli enemmän maksimikestävyysharjoittelua kuin TOP 50 suunnistajilla, ja toisaalta vähemmän peruskestävyysharjoittelua. Lisäksi menestyneimmillä suunnistajilla oli enemmän lajinomaista suunnistusharjoittelua kuin TOP 50 suunnistajilla.
Kyselyn perusteella kattavimmin huippusuunnistajien kestävyysominaisuuksia kuvaavat 3000 metrin (naiset: 10:29 ± 00:22, miehet: 08:26 ± 00:15) ja 5000 metrin (naiset: 17:34 ± 00:47, miehet: 14:33 ± 0:27) juoksun ennätykset. Tulosten perusteella oli havaittavissa trendi, jonka mukaan TOP 10 suunnistajien juoksusuoritukset olivat parempia kuin TOP 50 suunnistajien korostaen juoksusuorituksen merkitystä suunnistuksessa. Tulosten perusteella juoksun suorituskyvyn erot eri tason suunnistajilla olivat suurempia naissuunnistajilla verrattuna miehiin.
– Fyysisiä ominaisuuksia kuvaavista testituloksista emme valitettavasti saaneet kaikilta osin riittävästi vastauksia. Ratatulosten osalta kyselyn anti on kuitenkin vähintään suuntaa antava, vaikka maailman kärkisuunnistajista moni on noteerannut kyselyssä saatuja kovempia aikoja, Kähäri päättää.
Yksityiskohtaisemmin kyselyn tuloksia voi lukea englanninkielisestä raportista:
Training and physical characteristics of world-class orienteers. Vesterinen V., Rintamäki P. Niittynen M., Kähäri P. V 2024. https://kihu.fi/kihu-julkaisu/?julkaisu_id=5079
Lisätietoja:
Johtava asiantuntija Ville Vesterinen, KIHU, ville.vesterinen@kihu.fi, p. 050 545 1049
Huippu-urheilupäällikkö Petteri Kähäri, Suomen Suunnistusliitto, petteri.kahari@suunnistusliitto.fi, p. 050 564 2493