Urheiluseurojen rooli lasten ja nuorten psykososiaalisen kasvun tukijana on merkittävä

Liikunnan harrastaminen urheiluseurassa ei vain kehitä lasten ja nuorten fyysistä kuntoa ja motorisia taitoja, vaan voi parhaimmillaan edistää myös heidän psykososiaalista kasvamista sekä mielen hyvinvointia.

Liikunnallisten aktiviteettien laaja kirjo tarjoaa tänä päivänä lapsille ja nuorille moninaisia lajivaihtoehtoja sekä erilaisia harrastuspolkuja liikunnan ja urheilun parissa. Vain harvasta lapsesta kehittyy aikanaan kansainvälisen tason huippu-urheilija, mutta lapsuudessa aloitettu liikuntaharrastus voi myöhemmin jatkua kilpaurheilun merkeissä alemmilla tasoilla, tai yhtä hyvin vaikkapa aktiivisen kuntoilun muodossa. Tärkeintä on, että lapselle ja nuorelle kehittyy positiivinen ja läpi elämän kestävä suhde liikkumiseen, ja sitä kautta fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan.

Suomalaisessa liikuntakulttuurissa urheiluseurojen rooli on koululiikunnan ohella varsin keskeinen liikuntaan ja urheiluun sosiaalistumisen, fyysisen kunnon kehittämisen, sekä motoristen perus- ja lajitaitojen oppimisen näkökulmista tarkasteltuna. Erilaisten valmiuksien ja taitojen omaksumisen perusedellytyksenä on, että urheiluseura kykenee tarjoamaan jäsenilleen varsinaisen urheiluosaamisen ohella virikkeellisen, kannustavan sekä turvallisen oppimisympäristön. Kun nämä ehdot täyttyvät, lapsi ja nuori oppii samalla myös monia sellaisia elämäntaitoja, joilla on käyttöä muuallakin arjessa.

Urheiluseurat ovat keskeisiä suomalaisten ”liikuttajia”, mutta ne muodostavat samalla merkittävän voimavaran lasten ja nuorten kokonaisvaltaista psykososiaalista kehittymistä tukevina toimintaympäristöinä. Oli sitten kyse yksilö- tai joukkuelajista, seuran tapahtumissa lapset ja nuoret kohtaavat hyvinkin erilaisista taustoista tulevia ikätovereitaan. Nämä kohtaamiset opettavat heille niin ryhmässä kuin ryhmänä toimimista, edistäen myönteisellä tavalla arjen vuorovaikutustilanteissa tarvittavien sosiaalisten taitojen kehittymistä.

Urheiluseurassa tapahtuva toiminta voi tukea merkittävällä tavalla myös positiivisen minäkäsityksen rakentumista. Minäkäsityksellä tarkoitetaan yksilön käsitystä itsestään suhteessa häntä ympäröivään maailmaan. Sen ajatellaan koostuvan identiteetistä, minäkuvasta sekä itsetunnosta. Kuka minä olen? Minkälainen minä olen? Mikä on minun arvoni? Parhaimmillaan harjoitukset ja kilpailutapahtumat voivat tarjota sellaisen toimintaympäristön, missä lapset ja nuoret voivat vuorovaikutuksessa turvallisten ja kuuntelevien aikuisten kanssa oppia tuntemaan ja arvostamaan itseään paremmin. Hyvä itsetuntemus ja itsearvostus ovat puolestaan keskeisiä tekijöitä esimerkiksi hyvän itseluottamuksen taustalla.

Positiivinen minäkäsitys on kiinteästi yhteydessä mielen hyvinvointiin. Myönteinen näkemys itsestä lisää koettua hyvinvointia, ja vastaavasti psyykkinen hyvinvointi edistää positiivisen minäkäsityksen rakentumista. Hyvinvoinnin ja arjessa jaksamisen näkökulmasta tarkasteltuna, urheiluseurassa tapahtuva liikunnan harrastaminen pitää sisällään niin ikään monia mahdollisuuksia lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Edellytyksenä tälle kuitenkin on, että harjoitukset, kilpailut sekä muut yhteiset tapahtumat tarjoavat mielen hyvinvointia tukevia turvallisia sekä merkityksellisiä kokemuksia ja kohtaamisia toisten harrastajien sekä toimintaa ohjaavien aikuisten kanssa.

Valmentajat ja ohjaajat ovat keskeisessä roolissa sen suhteen, minkälainen ilmapiiri ryhmään tai joukkueeseen rakentuu, sekä miten lapset ja nuoret viihtyvät ja kehittyvät niin urheilijoina kuin ihmisinä harrastamansa lajin parissa. Tässä tehtävässä auttaa se, että valmentajilla ja ohjaajilla on varsinaisen urheilu- ja lajiosaamisen ohella myös sellaisia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, joiden avulla he voivat vahvistaa harrastajien sisäistä motivaatiota sekä koettua pätevyyttä, mutta myös minäkäsityksen kehittymistä sekä mielen hyvinvointia. Formaalinen valmentaja- ja ohjaajakoulutus muodostaa vahvan perustan valmentajuuden kehittymiselle, mutta yhtä tärkeää on myös oppia arvioimaan itseään, ja kehittämään aktiivisesti edellä mainittuja taitoja osana jokapäiväistä valmennustoimintaa lasten ja nuorten parissa.

Huippu-urheilun Instituutti KIHU on halunnut osaltaan olla tukemassa lasten ja nuorten parissa toimivien valmentajien ja ohjaajien työskentelyä heidän arjessaan. Tämän tahtotilan konkreettisena seurauksena käynnistyi tämän vuoden alkupuolella ”Kohtaava valmentaja – Positiivisia lasten ja nuorten kohtaamisia keskisuomalaisissa urheiluseuroissa” -hanke. Se toteutetaan yhteistyössä MIELI Suomen mielenterveys ry:n kanssa, ja sitä rahoittaa Keski-Suomen liitto.

Hankkeen johtoajatuksena on lisätä Keski-Suomen alueella toimivien lasten ja nuorten parissa työskentelevien valmentajien ja ohjaajien psykologista ja pedagogista osaamista. Pääkohderyhmänä ovat alueen seuroissa toimivat 10–15-vuotiaiden lasten ja nuorten valmentajat, aina vapaaehtoisvalmentajista ammattivalmentajiin. Samalla hankkeen vaikutuspiirissä ovat siten myös kyseisen ikäryhmän urheilijat huoltajineen, sekä tietysti kaikki ne seurat, joissa on tämän ikäluokan kilpailutoimintaa.

Hankkeen tavoitteena on lisätä keskustelua ja tietoisuutta mielenterveyden merkityksestä urheilun ja liikunnan toimintaympäristöissä, ja kasvattaa valmentajien ja ohjaajien mielen hyvinvointia tukevaa valmennusosaamista. Hankkeessa edistetään MIELI ry:n Nuori mieli urheilussa -sisältöjen jalkautumista keskisuomalaisiin urheiluseuroihin. Sisällöt tarjoavat konkreettisia ja helposti sovellettavia neuvoja ja keinoja mielen hyvinvoinnin tukemiseksi harrastajien arjessa.

Kaiken kaikkiaan urheiluseurojen sekä niissä toimivien valmentajien ja ohjaajien tärkeä ja arvokas tehtävä on tarjota harrastajille mielekkäitä tapoja kehittää fyysistä kuntoa sekä motorisia taitoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että liikunta- ja urheiluharrastuksiin osallistuminen urheiluseurassa voi parhaimmillaan edistää merkittävällä tavalla myös edellä kuvattuja psykososiaalisia taitoja ja valmiuksia sekä mielen hyvinvointia. Tämä voimavara on kuitenkin jäänyt jossain määrin vielä hyödyntämättä. Avainasemassa ovat siten jatkossa kaikki ne toimenpiteet, jotka tähtäävät lasten ja nuorten parissa työskentelevien valmentajien sekä ohjaajien valmennusosaamisen lisäämiseen – riippumatta siitä tarkastellaanko asiaa tavoitteellisen kilpaurheilun tai harrasteliikunnan näkökulmista.

Kirjoittaja Niilo Konttinen toimii urheilupsykologian johtavana asiantuntijana KIHUssa. Hän on tutkinut viime vuosina mm. lasten ja nuorten urheiluun liittyviä motivaatiotekijöitä, koettua pätevyyttä sekä drop out -ilmiötä.