Laatutyön tavoitteena on ollut kehittää kansainvälisesti kilpailukykyistä huippu-uinnin arkea. Seurojen auditointeja ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 2014. HuimaSeuraksi pääsy edellytti sekä peruskriteerien että laatukriteerien täyttymistä. Peruskriteereitä uinnin huippu-urheiluseuroille olivat – ja ovat edelleen – seuran uimareiden pääsy Uimaliiton liittojohtoisiin ryhmiin, lisäksi on tarkasteltu myös seuran uimareiden pääsyä uinnin kansainvälisiin arvokilpailuihin. Laatukriteerit puolestaan liittyvät seuran johtamiseen ja hallintoon, resursseihin sekä itse urheilutoimintaan, kuten valmennuskäytäntöihin ja valmennusosaamiseen.
Tässä HuimaSeura-auditointien valmisteluvaiheessa Uimaliitto halusi KIHUn lajin ulkopuolisena asiantuntijan mukaan laatutyöhön. Työ tuli minun tehtäväkseni, ja yhteistyömme on jatkunut siitä asti.
Ensimmäinen auditointikierros käytiin keväällä 2015 ja mukaan kutsuttiin neljä seuraa: Swimming Jyväskylä, Cetus Espoo, Helsingfors Simmsällskap ja Raision Urheilijat. Auditointeja toteuttivat uimaliiton kehityspäällikkö (nyk. urheilutoimenjohtaja) Ippe Natunen ja allekirjoittanut ulkopuolisena asiantuntijana allekirjoittanut. Jokaisessa seurassa vietettiin kaksi päivää keskustellen luottamushenkilöiden, työntekijöiden sekä altaalla uimareiden ja valmentajien kanssa.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen kriteeristöä jouduttiin tarkistamaan, koska se ei aivan vastannut seurojen arkirealismia. Todettiin myös, että seuroissa oli aika paljon tehtävää seurojen toiminnan organisoinnissa, ennen kuin päästäisiin itse huippu-uinnin kehittämiseen. Jokainen seura sai kehitystehtäviä seuraavaa auditointia varten.
Toisella kierroksella vuonna 2017 mukaan tulivat TaTU Tampere, Uinti Tampere ja Oulun Uinti. Kierros tehtiin uusituin kriteerein ja kehitystehtäviä tarkistaen. Seitsemästä seurasta kuusi uusi HuimaSeura-statuksensa. Toisen kierroksen jälkeen monet perusasiat olivat jo kunnossa ja seurojen toiveena olikin, että jatkossa keskityttäisiin vielä enemmän valmennustoimintaan ja itse huippu-uintiin.
Kolmas kierros käytiin kuluneen vuoden aikana. Valmennukseen pystyttiin keskittymään aiempaa enemmän ja lisäksi auditointeihin tuotiin mukaan seurakohtainen huippu-urheilusuunnitelma. Sen tarkoitus oli hahmottaa sekä nykytilaa että tavoitetilaa seuran huippu-uinnin suhteen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että suunnitelmaan kirjataan hyvin konkreettisia toimenpiteitä tavoitteisiin pääsemiseksi. Huippu-urheilusuunnitelma koettiinkin seurojen arvioissa erittäin hyödylliseksi.
Lisäksi kuluneena vuonna HuimaSeura-auditointikriteereitä sovitettiin yhteen uuden, Olympiakomitean johtaman Tähtiseura-ohjelman kanssa. Tässä siirtymävaiheessa otettiin käyttöön yhtenäinen arviointiasteikko, mutta itse auditointikriteerien määrä kasvoi tarpeettoman suureksi. Laatuohjelman kehittäminen siis jatkuu.
HuimaSeura-työssä on pitkälti ollut kyse auditointien sisällön ja auditointitapahtumien kehittämisestä. Haluan kuitenkin nostaa koko laatutyön onnistumisen edellytyksiksi kaksi tekijää, jotka näen laatutyön tärkeinä onnistumisen edellytyksinä: tietoperustaisen kehittämisen ja luottamuksen rakentamisen.
Seurojen toiminnan ja itse laatutyön tietoperustainen kehittäminen
Uimaliitto on ponnistellut laatutyön taustalla olevan huippu-uinnin tietoperustan kehittämiseksi. Kolme erityisen tärkeää kokonaisuutta ovat mielestäni olleet uimarinpolkuun liittyvä työ, Huippu-uinnin vaatimuksia -opuksen julkaiseminen sekä seurojen ja suomalaisuimareiden menestysseuranta edustuspaikoista lähtien.
Ensinnä, käsitys huipulle tähtäävän uimarin polusta rakennettiin Uimaliitossa jo vuosikymmenen alussa. Sen jälkeen sitä on päivitetty. Polku antaa hyvän perustan tarkastella valmennustoimintaa sekä seuroille mallin siitä, miten valmentautumisen ja aikuisuimariksi kasvun kokonaisuutta voisi lähestyä. Seuratasolla polkuun liittyy seuran oma valmennuslinja, eli seuran toimenpiteet polun tukemiseksi. Vuosien aikana seurat ovat kehittyneet myös valmennuslinjan toteutumisen arvioinnissa, eli oman tietoperustansa rakentamisessa.
Toiseksi, Huippu-uinnin vaatimuksia -kirja julkaistiin vuonna 2018. Se on kattava kokoelma uinnin osaajien analyysejä ja näkemyksiä siitä, mitä huipulle valmentautuminen edellyttää. Teoksen kokoamisesta vastasi Kihun johtava asiantuntija Ari Nummela. Kirjaa on levitetty laajalti ja tämän tietoperustan vaikutukset tulevat näkymään vasta myöhemmin. Tärkeää on kuitenkin ollut saada yhteisiä käsitteitä ja käsityksiä kehittämisen pohjaksi. On siis tietoperusta, johon voi viitata ja johon voi palata.
Kolmanneksi, laatutyön kehittämisen perustana on ollut menestysseuranta. Siihen on kuulunut ymmärrys seurojen peruskriteerien täyttymisestä, johon kuuluvat uimariedustukset maajoukkueissa sekä arvokisoissa. Lisäksi Uimaliitolla on hyvä seuranta suomalaisedustuksista ja menestyksestä. Nämä seurannat ovat luoneet tärkeän tilannekuvan esimerkiksi seurojen huippu-urheilusuunnitelmien pohjalle.
Myös itse Huimaseura-toimintaa on pyritty kehittämään tietoperusteisesti. Valitettavasti tutkimuskentällä ei ole paljoakaan tietoa siitä, miten huippu-urheilujärjestelmiä pitäisi kehittää yksittäisten lajien tasolla, vaan tutkimus käsittelee useimmiten kansallisia huippu-urheilujärjestelmiä (ks. Andersen ym. 2015, De Bosscher ym. 2015, vrt. Fahrner & Klenk 2018). Näin ollen on ollut välttämätöntä tukeutua toimijoiden omiin näkemyksiin tietoperustana. Alun perin laatukriteeristöä on muotoiltu seurojen toimijoiden kanssa ja oppia otettiin myös Voimisteluliiton laatujärjestelmästä.
HuimaSeura-työn tietoperustaksi tehtiin myös HuimaSeuroille vuosina 2017 ja 2019. Kyselyt käsittelivät seurojen toimijoiden näkemyksiä auditointikierroksen onnistumisesta sekä huippu-uinnin kehittämisestä. Kyselyiden tärkeintä antia on ollut myös kokemus auditoinnin tarkoituksenmukaisuudesta sekä jatkosta. Alla olevassa kuviossa on esitetty tuloksia näiden osalta. Molemmilla kerroilla yli 90 prosenttia vastaajista on ollut jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että seurojen laatutyötä tulee jatkaa. Tähän perustuen työ siis jatkuu.
Luottamuksen rakentaminen
Projektin alkuvaiheessa lähestyin HuimaSeura-työtä nimenomaan laatuauditointina. Sittemmin oma ajatukseni on kirkastunut siihen suuntaan, että koko projektissa on ennemmin kyse huippu-uinnin hallinnan menetelmästä (governing tactic, ks. Barker-Ruchti et al. 2016) kuin ”laadun tarkistamisesta”. Toisin sanoen laatutyöllä pyritään hallitsemaan huippu-uinnin kenttää, jossa tärkeitä toimijoita ovat ainakin seurat ja lajiliitto. Vuoden 2019 auditointeihin mukaan kutsuttiin vielä urheiluakatemioita.
Laatutyön ymmärtäminen hallinnan menetelmänä kääntää katseen siihen, millä tavoin se luo yhdensuuntaista tekemistä ja yhteistyötä eri osapuolien välille. Yhteistyölle erittäin tärkeä elementti on luottamus. Luottamukseen on monenlaisia näkökulmia (ks. esim. Ilmonen & Jokinen 2002, myös Takos ym. 2018), mutta tässä kohdin ajattelen luottamukseen liittyvän 1) läpinäkyvää ja rehellistä toimimista, 2) sovitussa pysymistä sekä siitä kumpuavaa ennakoitavuutta ja tulevaisuuden uskoa sekä 3) tunnetta siitä, että osapuolet haluavat lähtökohtaisesti toisilleen hyvää ja pyrkivät auttamaan toisiaan onnistumaan työssään.
HuimaSeura-työn aikana on ollut hienoa huomata se, miten kaikki nämä tekijät ovat hiljalleen kasvaneet ja luoneet mahdollisuuksia hallinnan kehittymiselle – yhdensuuntaiselle tekemiselle kansainvälisen menestyksen mahdollistamiseksi sekä ylipäätään yhteistyölle. Seurojen sisäinen toiminta on kehittynyt. Liitto on ottanut osaa erilaisiin seuralähtöisiin kehitysaskeleisiin. Lisäksi sekä seurojen keskinäinen että seurojen ja liiton välinen vuoropuhelu on lisääntynyt. On uskallettu keskustella myös hankalista asioista. Tähän kaikkeen on HuimaSeura-toiminnalla vaikutettu, vaikka tietenkään pelkästään sen ansioihin kehitystä ei voi laittaa.
Luottamuksen rakentamisessa on onnistuttu joidenkin seurojen kanssa paremmin kuin toisten. Vaikeimpia paikkoja seurakäynneillä ovat olleet seurojen (yllättävien) sisäisten hankaluuksien käsittely, jolloin tarvitaan luottamuksen lisäksi hyvää tilannetajua kaikilta osapuolilta. Aina se ei onnistu parhaalla tavalla. Seurojen toimijoiden vaihtuminen puolestaan tarkoittaa sitä, että luottamusta on ryhdyttävä rakentamaan seuran kanssa uudestaan. Lisäksi kansallisesti verrattain pienen lajin parissa pitää ottaa huomioon, että monilla ihmisillä on jotakin yhteistä historiaa, joten aiemmat kokemukset yhteistyöstä vaikuttavat luottamuksen syntyyn. Hallinnan rakentuminen luottamuksen varaan ei ole aivan yksinkertaista.
Seurojen laatutyön anti huippu-uinnille
HuimaSeura-työ on lähtenyt liikkeelle lajin huippu-urheilutoiminnan kehittämisen tarpeista. Tärkeimpiä onnistumisia siinä suhteessa on ollut huippu-uinnin hallinnan edellytysten parantuminen. Tämä on sinänsä tärkeä seikka, koska kansainvälisesti on hyvin tunnistettu hallinnan haasteet nykyisissä urheilujärjestelmissä (ks. Fahrner & Klenk 2018).
Ensinnä, HuimaSeura-työn aikana seurojen toiminta on kokonaisuutena kehittynyt. Yksi tärkeä osoitus tästä on se, että päävalmentajien mahdollisuudet keskittyä valmennukseen ja osaamisensa kehittämiseen ovat parantuneet. Toiseksi, on aloitettu seuran, uimaliiton ja mahdollisesti myös akatemian kanssa uusia yhteisiä konkreettisia toimenpiteitä huippu-uinnin kehittämiseksi. Kolmanneksi, luottamuksen rakentuminen on luonut pohjan yhteistyön edelleen kehittämiselle ja samaan suuntaan toimimiselle. Tärkeää on ollut ymmärtää, seurakäynnillä sekä seura että lajiliitto ovat samalla puolella pöytää ja samalla asialla. Näin siitä huolimatta, että ollaan (myös) auditoimassa seuraa.
Sen sijaan huippu-uinnin näkökulmasta seikka, johon seurojen laatutyöllä ei paljoakaan voida vaikuttaa, on olosuhdetyö. Tilanne siis poikkeaa niistä lajeista, joissa seuroilla on ollut mahdollisuus osallistua harjoituspaikkojen rakentamiseen ja myös sitä kautta lajin kehittämiseen ja valmentautumisen mahdollistamiseen. Huippu-uinnin kehittämiseksi Uimaliitto on kuitenkin aloittanut pohdinnat tietyistä keskittämisen ratkaisuista. Luonnollista on, että tämä tulee jatkossa vaikuttamaan myös seurojen laatutyön muotoihin.
Uutisen pääkuvan lähde: Uimaliitto
Kirjallisuutta:
Andersen, S. S., Houlihan, B. & Ronglan, L. T. (toim.) 2015. Managing Elite Sport Systems – Research and Practice. London: Routledge.
Barker-Ruchti, N., Schubring, A., Aarresola, O., Kerr, R., Grahn, K. & McMahon, J. 2017. Producing success: a critical analysis of athlete development governance in six countries, International Journal of Sport Policy and Politics 10 (2), 215–234.
De Bosscher, V, Shibli, S., Westerbeek, H. & Van Bottenburg, M. 2015. Successful elite sport policies – An international comparison of the Sports Policy factors Leading to International Sporting Success (SPLISS 2.0) in 15 nations. Maidenhead: Meyer & Meyer Sport.
Fahrner, M. & Klenk, C. 2018. Multilevel policy implementation: exploring organizational coordination – the case of the German Swimming Federation’s national training framework implementation. International Journal of Sport Policy and Politics 10 (3), 549–566.
Ilmonen K. & Jokinen, K. 2002. Luottamus modernissa maailmassa. Jyväskylän yliopisto, SoPhi.
Takos, N., Murray, D. & O’Boyle I. 2018. Authentic Leadership in Nonprofit Sport Organization Boards. Journal of Sport Management 32 (2), 109−122.