Urheilijan suorituskyvyn passin tavoitteena on pystyä arvioimaan urheilijan absoluuttista kilpailutasoa, hänen pitkän aikavälin kehityksen “normaaliuttaan” ja hänen tulostasonsa normaaliutta/epänormaaliutta yksilöllisellä tasolla. Tutkimuksen tulokset on tarkoitus validoida useamman maan antidopingorganisaatioiden konsortiumilla ja viedä ne käytäntöön maailmanlaajuisesti. Kansainvälinen yleisurheiluliitto toteuttaa vastaavanlaista laajamittaista projektiaan Keniassa.
Dopingin käytön todellisista luvuista kilpaurheilussa ei ole tietoa, mutta eri arvioiden mukaan sen prevalenssi vaihtelee 14–39 % välillä (de Hon 2014). WADAn tilastojen mukaan vuosittain noin 2 % kaikista dopingtesteistä osoittautuvat positiivisiksi ja johtavat rangaistuksiin. Näin ollen oletetun dopingkäytön ja positiivisten dopingtestien välillä on merkittävä kuilu.
– Koska dopingia lähtökohtaisesti käytetään suorituskyvyn parantamiseksi, on loogista olettaa, että seuraamalla kilpailutuloksia ja suorituskyvyn muutoksia pystytään havaitsemaan epäilyttäviä urheilijoita ja myös entistä paremmin kohdentamaan antidopingtestejä, kommentoi tutkimuksen vastuullinen tutkija liikuntalääketieteen erikoislääkäri Sergei Iljukov.
Dopingin käyttö asettaa urheilijoiden terveyden merkittävään vaaraan ja sotii urheilun eettisiä periaatteita vastaan. Koska huippu-urheilun yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on kasvanut maailmanlaajuisesti, dopingin käyttö muodostaa myös entistä suuremman ongelman ja vaatii päättäväistä ja ammattimaista työtä antidopingviranomaisilta.
Huom. Artikkelin kuvituskuvan urheilijat eivät liity tutkimukseen.
Lähteitä:
Iljukov, Bermon & Schumacher, 2018: Application of the Athlete’s Performance Passport for Doping Control: A Case Report. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fphys.2018.00280/full
Iljukov & Schumacher, 2017: Performance Profiling – Perspectives for Anti-doping and beyond
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fphys.2017.01102/full