Kasvun ja kehityksen rauha urheilijoilla vaatii painopuheen päivitystä meiltä kaikilta
Kun nuorena urheilevana lukiolaisena palasin Amerikasta takaisin harjoitusryhmääni, oli kaikille selvää, että kertyneet kilot hidastivat juoksuani. Elettiin vuotta 1994, eikä asiaa ujosteltu sanoa ääneen. Sain valmentajalta selvät ohjeet pudottaa puntarista viisi kiloa ja pihdeillä mitatusta rasvaprosentista viisi yksikköä. Tuohon maailman aikaan ei ravinnosta tai kokonaiskuormituksesta juuri puhuttu. Toimittiin ohjeella ”syö vähemmän kuin kulutat”. Kuka nyt haluaisi yhtään ylimääräistä maitopurkkia mukanaan kantaa, kun piirinmestaruuksia radalla tavoitellaan. Keinot tavoitepainon saavuttamiseen olivat yksinkertaiset ja kuukautisten poisjäänti oli hyvä mittari työn edistymisen seurantaan.
On vaikea syyttää tuon aikakauden valmentajia sen enempää kuin niitä aikuisia, jotka 90 vuotta sitten laittoivat tupakan 10-vuotiaan vaarini huuleen. Paremmasta ei tiedetty. Ei tiedetty riskeistä, ei pitkäaikaisvaikutuksista, ei kolikon kääntöpuolesta. Pienempi paino, korkeampi hapenottokyky, parempi suoritus, sanottiin. Mutta tänään tiedetään paremmin. Nyt eletään vuotta 2022 eikä enää ole mitään syytä siihen, että menneiden vuosikymmenten äänet edelleen huutelevat.
Tutkimukset osoittavat, että 25 % suomalaisista naisurheilijoista rajoittaa syömistään ja 7–15 %:lla naisurheilijoista on syömishäiriö. Viime vuosina syömishäiriöt ovat yleistyneet kaikkien yhteiskuntamme nuorten keskuudessa. Jatkuva energiansaannin rajoittaminen altistaa epäedullisille terveysvaikutuksille, ja urheilijalla se myös heikentää harjoittelun laatua ja suorituskykyä. Kasvavalla nuorella terveyteen liittyvät psyykkiset ja fyysiset haittavaikutukset voivat olla pitkäaikaiset tai jopa pysyvät. Niin nais- kuin miesurheilija voi ajautua energiavajeeseen ilman että tietoisesti rajoittaa syömistään. Urheilussa on kuitenkin tekijöitä, jotka myös altistavat häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle. Yksi keskeisin syy on menneiden vuosikymmenten ajattelu ja kohdatut sanat, joita me aikuiset kannamme mukanamme. Ne määrittävät sen, miten näemme toisemme, miten arvioimme sitä mitä näemme ja miten reagoimme siihen mitä näemme. Aikuisten äänet, jotka vuosikymmenten ketjussa ovat periytyneet, vaikuttavat nyt nuorten ajatteluun itsestään ja omasta kehostaan ja altistavat syömisen häiriintymiseen. Tuo ketju on katkaistava.
Ketju on katkaistava, koska nuoret tarvitsevat rauhan kasvaa ja kehittyä aikuiseksi ilman vahingoittavaa painopuhetta. Ketju on katkaistava, koska tutkittu tieto korostaa energiansaannin merkitystä urheilijan kehityksessä, urheilu-uran pituudessa ja oma potentiaalin saavuttamisessa. Ketju on katkaistava, koska tänään, vuonna 2022, me tiedämme paremmasta.
Muutos lähtee siitä, että me aikuiset tulemme tietoiseksi omasta ajattelustamme. Pysähdymme miettimään, mitä itse ajattelemme itsestämme ja omasta kehostamme. Miten me puhumme itsestämme? Lapset ja nuoret ovat kuin pesusieniä, jotka imevät vaikutteita meiltä aikuisilta. Vääristyneet ajatukset ja asenteet, välittyvät aina ihmiskohtaamisessa tarkoituksella tai tarkoituksetta eteenpäin. Kun olemme tietoisia, mitä ajattelemme, voimme muuttaa sitä, miten ajattelu toiminnassamme näkyy.
Nuorten kasvun ja kehityksen rauha vahvistuu, kun aikuisten paino- ja ruokapuhe päivittyy tälle vuosikymmenelle. Uskon, että urheilun vahvassa yhteisössä muutos on mahdollinen. Me voimme toimia suunnannäyttäjinä koko yhteiskunnassa. Kehoon liittyvä puhe urheilussa tarvitsee uudet sosiaaliset normit. Nuoren keho, sen kasvu ja kehitys, on hänen oma asiansa. Toisen kehon kommentointi kertoo puhujasta, ei sen kohteesta. Kommentointi on yksinkertaisesti väärin ja sitä ei pidä tapahtua.
Kun nuori saa kasvaa ja kehittyä energiansaanti turvattuna ja harjoitella laadukkaasti terveenä, voi hän aikuisena saavuttaa ammattiurheilijan uran. Tuolloin kehonkoostumuksen jaksotettu optimointi voi tulla ajankohtaiseksi. Mutta ei yksin. Sen toteuttaminen tulee aina tapahtua suunnitellusti, valvotusti ja moniammatillisessa yhteistyössä. Lajien on kuitenkin syytä paneutua lajianalyyseissään painon todelliseen merkitykseen. Mihin huippu-urheilijan painon optimointi lajissa todella perustuu? Miten ja milloin se tulisi toteuttaa? Miksi tietty paino tai rasvaprosentti on oleellista? Miksi urheilijaa punnitaan? Haastan, jokaista lajia tämän analyysin toteuttamaan, jotta myös huippu-urheilijat ja -valmentajat voivat rakentaa työnsä pohjautuen tutkittuun tietoon – ei menneiden vuosikymmenten tunkkaisiin ääniin.
Valmentajat kaipaavat keinoja painon puheeksi ottamiseen urheilijaa arvostavalla tavalla ja urheilijat toivovat kunnioittavaa ja herkkää keskustelua. Urheilun yhteisö voi antaa käytännön apua painopuheeseen. Lajianalyysien kautta voimme kyseenalaistaa totutut käytännöt ja kohdentaa painokeskustelun tilanteisiin, joissa siihen on perusteet. Vanhempien, valmentajien ja muun taustatiimin tukemista ja ohjausta kunnioittavaan painopuheeseen tehdään urheiluakatemioissa, seuroissa ja valmentajakoulutuksissa ja tätä työtä on urheilun yhteisöissä syytä lisätä.
Jos meillä aikuisilla oikeasti herää huoli nuoren urheilijan painosta, on meillä vastuu reagoida. Silloin on tärkeä muistaa, ettei kyse koskaan ole itse painosta. Hälyttävän painon laskun tai painon nousun taustalla on usein syvempiä syitä ja huomio tulee kohdentaa niihin. Meidän tulee olla kiinnostuneita siitä, kuinka nuori voi, ei siitä mitä hän painaa. Kysyminen, keskusteleminen ja kuunteleminen ovat kaiken vuorovaikutuksen perusta. Nuori motivoituu omista sanoistaan, ei vanhemman, valmentajan tai asiantuntijan neuvoista. Kunnioittavalla puheella voimme vähentää kehoon liittyvää leimaa ja häpeää. Me aikuiset voimme antaa psykologista turvallisuutta ja joustavuutta kehonsa kanssa kipuilevalle nuorelle.
Maailma muuttuu, pidämmepä siitä tai emme. ”Syö vähemmän kuin kulutat” -ohje meni jo. Sallittu paino- ja ruokapuhe 2022 on erilaista kuin menneinä vuosikymmeninä ja siihen on vahvat perustelut. Perustelut löytyvät inhimillisyydestä, suorituskyvystä ja terveydestä, mutta ennen kaikkea siitä, että nuorella tulee olla rauha kasvaa ja kehittyä ilman meidän aikuisten mukana kantamia vääristyneitä ja vanhentuneita käsityksiä painosta. Muutos painopuheen uusiin sosiaalisiin normeihin on vielä kesken. Meillä on urheiluyhteisöissä mieletön mahdollisuus edesauttaa muutoksen tietä koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Meitä urheilun seuratoimijoita on lähes miljoona. Muutos lähtee siitä miten omassa ajattelussa, omassa arjessa ja omassa lajissa toimimme. Sammutetaan menneiden vuosikymmenten äänet ja puhutaan painosta tämän päivän tiedon ja sivistyksen tasolla!
P.S. Kiitos REDS-tiimi Johanna Ihalainen, Laura Mierlahti, Tatja Holm, Laura Manner, Hannaleena Ronkainen, Mirva Rottensteiner, Mira Kaikkonen ja Katja Mjosund, joiden viisaat ajatukset kuuluvat tässäkin tekstissä!
Kirjoittaja Maarit Valtonen on liikuntalääketieteen erikoislääkäri sekä KIHUn ja Olympiakomitean ylilääkäri. Hän kehittää yhdessä moniammatillisen verkoston kanssa urheilun toimintaympäristöjä tukemaan urheilijan terveyttä ja suorituskykyisyyttä.