Urheilijoiden ravitsemus puhututtaa laajasti – tutkimus selvittää energiansaatavuutta ja suhteellista energiavajetta urheilijoilla

Meneillään olevassa NoREDS-tutkimuksessa (Relative Energy Deficiency in Sport) selvitetään urheilijoiden ravitsemusta ja energiansaatavuutta sekä niiden vaikutuksia urheilijan terveyteen ja suorituskykyyn. Liian vähäinen energiansaanti vaikuttaa useisiin elinjärjestelmiin ja sen on esitetty johtavan suorituskyvyn heikkenemiseen sekä terveysongelmiin urheilijoilla. 3-vuotista tutkimusta toteuttavat yhdessä Jyväskylän yliopisto ja Huippu-urheilun instituutti KIHU.

Keväällä 2021 alkaneen tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa alhaiseen energiansaatavuuteen liittyvistä riskitekijöistä sekä esiintyvyydestä suomalaisilla urheilijoilla. Tavoitteena on selvittää, miten urheilijan ravitsemustilaa voidaan luotettavasti arvioida ja onko energiansaatavuus yhteydessä muutoksiin suorituskyvyssä sekä terveydessä kauden eri vaiheissa ja pitkällä aikavälillä. Tavoitteena on luoda terveydenseurannan järjestelmä, joka tunnistaa matalasta energiansaatavuudesta kärsivät urheilijat ajoissa ja ohjaa heidät tarvittavan tuen piiriin. Tutkittu tieto auttaa myös valmennusta hyödyntämään aikuisilla huippu-urheilijoilla painon optimointia harkitusti ja vastuullisesti sekä vähentämään urheilun tekijöitä, joiden tiedetään altistavan häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle.

– Energiansaanti, paino, suorituskyky ja terveys on monimutkainen kokonaisuus. Nuorilla urheilijoilla lähtökohtana tulee olla kasvun ja kehittymisen rauha. Lapset ja nuoret eivät laihduta parantaakseen suorituskykyään ja tätä rauhaa tulee jokaisen urheilussa toimivan aikuisen kunnioittaa. On huomattava, että aikuisilla huippu-urheilijoilla painon optimoinnilla voidaan mahdollisesti saavuttaa suorituskyvyllistä hyötyä, mutta myös heillä pitkäaikaiset terveydelliset haitat voivat olla huomattavia, toteaa liikuntalääketieteen erikoislääkäri Maarit Valtonen.

– Lisäksi, vahingollinen painopuhe on koko yhteiskunnan ongelma, mutta organisoidussa urheilussa meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen yhdessä. Vastuulliseen urheiluun kuuluu toiminnan rajojen asettaminen. Urheilun toimintakulttuurissa uskottavat ja selkeät rajat pohjautuvat tutkittuun tietoon ja siihen vahvasti pyrimme, jatkaa Valtonen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella toteuttavaan tutkimukseen osallistuu kaikkiaan noin 160 urheilijaa eri lajeista. Alkuperäisen tutkimussuunnitelman mukaisesti tutkitaan lähinnä kestävyyslajien naisurheilijoita, mutta erikoislääkäri Katja Mjösundin myötävaikutuksella ja kansainvälisen ampumahiihtoliiton lisärahoituksen turvin mukaan on voitu rekrytoida myös miesurheilijoita.

Koko tutkimuksen ajan seurataan matalan energiansaatavuuden merkkejä suomalaisilla urheilijoilla kyselylomakkein ja laboratoriomittauksin kaksi kertaa vuodessa. Yksi mittaus kerta sisältää aamumittaukset, joihin kuuluu lepoaineenvaihdunnan, verenpaineen, verimuuttujien, ulosteen sekä luuntiheyden ja kehonkoostumuksen (DXA) mittauksen. Lisäksi jokaiselle mittauskerralla suoritetaan lajikohtaiset suorituskykytestit. Kestävyysurheilijoille tämä sisältää esim. juoksumattotestin suoralla hapenottokyvyn mittauksella sekä nopeusvoimaa mittaavat hyppytestit. Keihäänheittäjillä vastaavasti tehdään biomekaaninen tekniikka-analyysi heitosta sekä räjähtävää voimaa mittaavat lajinomaiset hyppytestit.

Mittausten yhteydessä urheilijat täyttävät myös kyselyt syömiskäyttäytymiseen, painonhallintaan, stressiin ja uneen liittyen. Kyselylomakkeiden avulla pyritään löytämään yksinkertaisia ja edullisia tapoja havaita muutoksia, jotka voivat kertoa urheilijan riittämättömästä energiansaannista. Lisäksi aina toteutetaan omatoiminen neljän vuorokauden mittainen ruoka-, aktiivisuus- ja harjoittelupäiväkirjan täyttäminen. Tästä kokonaisuudesta muodostuu LitM ravitsemusterapeutti Miika Wynne-Elliksen väitöskirja.

– Tutkimuksessa halutaan ymmärtää energiansaatavuutta ja sen havaittavissa olevia merkkejä urheilijoilla. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että energiansaatavuuden ollessa matalaa urheilijat havaitsevat muutoksia esimerkiksi kuukautiskierrossa, libidossa, mielialassa tai kehon lämpötilansäätelyssä. Tässä tutkimuksessa pyrimme havaitsemaan tällaisten muutosten yhteyksiä laboratoriomittauksissa havaittuihin muutoksiin, kertoo yliopistonlehtori Johanna Ihalainen.

Tutkimuksen toisessa osassa selvitetään, millaisia fysiologisia ja psykologisia riskitekijöitä voidaan tunnistaa rasitusmurtumahistorian omaavilla urheilijoilla, ja ovatko matalan energiansaatavuuden aiheuttamat terveydentilan muutokset mm. luuston terveydessä nähtävissä vielä aktiivisen urheilu-uran päättymisen jälkeen. Lisäksi selvitetään myös, miten urheilijat itse ovat suhtautuneet syömiseen ja suhteelliseen energiavajeeseen liittyviin ongelmiin. Tutkimuksen toisesta osasta kerätään aineistoa LL Mira Kaikkosen väitöskirjaan.

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Kaikkonen selvittää väitöskirjatyössään matalan energiansaatavuuden, luuston terveyden ja rasitusmurtumien yhteyttä aktiiviurheilijoilla ja lopettaneilla urheilijoilla. Tutkimukseen rekrytoidaan rasitusmurtumahistorian omaavia huippu-urheilijoita ja entisiä huippu-urheilijoita sekä heille urheilu-uransa ilman rasitusmurtumia selvinneet verrokit.

– Rasitusmurtumat ovat valitettavan yleisiä ja pitkän kuntoutusajan vaativia vammoja ja vammatyyppinä myös herkästi uusiutuvia, mikä tarkoittaa paljon menetettyjä terveitä harjoituspäiviä urheilu-uran aikana. Tutkimuksen keinoin pyrimme löytämään rasitusmurtuman riskiä lisääviä ennusmerkkejä, jotta pystyisimme jatkossa tunnistamaan varhaisessa vaiheessa urheilijat, joilla rasitusmurtumariski on korkea, ja tehokkaammin ennaltaehkäisemään rasitusmurtumien kehittymistä riskitekijöihin, kuten matalaan energiansaatavuuteen vaikuttamalla, kertoo Kaikkonen.

Aikaisemmassa kyselytutkimuksessa on muun muassa havaittu, että 40 % suomalaisista naisurheilijoista määrittää itsensä painonsa perusteella ja myös pudottaa aktiivisesti painoaan. Laihduttamisen tiedetään olevan suuri riskitekijä urheilijan suhteellisen energiavajeen ja syömishäiriöiden syntymiselle. Osana tutkimusta TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Laura Mierlahti tutkii omassa väitöskirjassaan urheilijoiden laihduttamisen yleisyyttä ja sen yhteyttä häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen ja suhteellisen energiavajeen fysiologisiin muuttujiin. Urheilijoille toteutettavien haastattelujen pohjalta pyritään selvittämään etenkin syitä ilmiön taustalla; miksi urheilijat laihduttavat, mitkä ovat mahdollisia tausta- ja laukaisevia tekijöitä urheilijoiden laihdutustarpeelle ja häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle ja minkälaisia tuntemuksia ja ajatuksia urheilijan suhteellisen energiavajeen syntymiseen, sen kokemiseen ja siitä palautumiseen liittyy.