Kohtaava valmennus -seminaari tarjosi ajankohtaista tietoa vuorovaikutuksen ja urheilijoiden mielen hyvinvoinnin tukemisesta

Kohtaava valmennus – menestystekijä urheilussa ja elämässä -seminaari järjestettiin Jyväskylässä torstaina 10.10. Noin 80 urheilutoimijaa mukaan keränneessä seminaarissa syvennyttiin myönteiseen vuorovaikutukseen valmennuksessa sekä nuorten urheilijoiden suorituskyvyn ja mielen hyvinvoinnin tukemiseen. Aihetta käsiteltiin useissa asiantuntijaesityksissä, joita täydensivät urheilijavieraan kokemukset ja paneelikeskustelu. Seminaari oli osa Huippu-urheilun instituutti KIHUn Kohtaava valmentaja -hanketta.

KIHUn projektivastaava Mirva Rottensteiner avasi seminaarin ja muistutti osallistujia sen teemojen eli lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin tukemisen sekä kohtaamisen merkityksen ajankohtaisuudesta ja tärkeydestä. Tilaisuuteen osallistui valmentajia, seurajohtajia ja urheilun kehittäjiä, ja sen aikana oli tarkoitus herättää uusia ajatuksia ja tarjota konkreettisia keinoja myönteisen vuorovaikutuksen kehittämiseen valmennuksessa.

Osana avauspuheenvuoroa esiteltiin tuloksia kyselystä, jolla kartoitettiin keskisuomalaisten lasten, vanhempien ja valmentajien kokemuksia urheiluseuratoiminnasta. Lasten mielestä parasta harrastuksessa ovat muun muassa kaverit, joukkuehenki, kehittyminen, uusien taitojen oppiminen sekä onnistumisen tunne. Vanhempien vastauksissa korostuivat lapsen ilo ja innostus, laadukas valmennus ja liikunnallisen elämäntavan tukeminen. Huolenaiheina nousivat esiin valmentajien osalta lasten jaksamiseen ja mielen hyvinvointiin liittyvät haasteet sekä oma osaaminen haastavissa tilanteissa. Vanhemmat puolestaan toivat esille huolensa treenimääristä, palautumisesta ja koulun sekä harrastuksen yhteensovittamisesta. Myös valmentajan käytös ja tasapuolinen kohtelu olivat vanhempien esille nostamia huolenaiheita.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori Enni Hietavala esitteli kuulijoille valmennustieteen koulutusohjelmaa, joka käynnistyi syksyllä 2024. Aiemmin valmennus- ja testausoppia opiskeltiin osana liikuntabiologian ohjelmaa, mutta nyt valmennustiede toimii itsenäisenä ohjelmana, jonka tavoitteena on tarjota kokonaisvaltaista ja monitieteistä valmentajakoulutusta. Koulutusohjelmassa yhdistyvät mm. valmennustieteen, liikuntabiologian, liikuntalääketieteen, liikuntapedagogiikan ja liikuntapsykologian opinnot, mukaan lukien valmentajan vuorovaikutustaidot ja itsensä kehittäminen. Uusi ohjelma mahdollistaa valmennuksen ilmiöiden tutkimisen ja tarjoaa opintoja myös avoimen yliopiston kautta, mikä laajentaa osaltaan valmentajien täydennyskoulutuksen mahdollisuuksia.

KIHUn ylilääkäri Maarit Valtonen puhui seminaarissa mielenterveyden haasteista urheilussa ja näki siinä valtavia mahdollisuuksia. Hän korosti, että vaikka urheilijat usein nähdään olevan suojassa mielenterveysongelmilta, he kohtaavat samoja haasteita kuin muutkin nuoret, kuten ahdistusta, masennusta ja syömishäiriöitä. Erityisesti tyttöjen mielenterveysoireet ovat lisääntyneet viime vuosina. Valtonen painotti, että urheiluyhteisöllä on suuri mahdollisuus vaikuttaa nuorten hyvinvointiin muuttamalla lajikulttuuria ja sosiaalisia normeja. Urheilun kautta voidaan tukea nuorten kasvua ja kehitystä tarjoamalla turvallinen ympäristö, jossa valmentajat toimivat turvallisina aikuisina. Hän muistutti myös, että fyysiset oireet liittyvät usein mielenterveyteen ja kehotti valmentajia kiinnittämään huomiota kehon ja mielen yhteyteen valmennuksessa. Valtonen rohkaisi valmentajia ja muita toimijoita käyttämään seminaarin antia hyödyksi urheilijan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa.

Katri Lilja Mieli ry:stä esitteli Nuori mieli urheilussa -sisällöt, joiden tavoitteena on vahvistaa nuorten urheilijoiden mielen hyvinvointia. Sisällöt on suunnattu erityisesti 10–15-vuotiaille, mutta ne ovat sovellettavissa myös muille ikäryhmille. Verkkokurssit on suunniteltu valmentajille, sisältäen materiaalia myös urheilijoiden vanhemmille. Kurssien teemat pohjautuvat PERMA-teoriaan, joka käsittelee mm. positiivisuutta, merkityksellisyyttä ja turvallisen toimintaympäristön luomista. Lilja korosti, että valmentajat voivat edistää nuorten mielenterveyttä pienillä teoilla arjessa. Kurssit tarjoavat konkreettisia työkaluja valmennuksen ja vuorovaikutuksen kehittämiseen sekä tarkistuslistoja, joilla valmentajat voivat arvioida omaa toimintaansa. Materiaalit ovat saatavilla myös ruotsiksi ja englanniksi. Lisäksi Lilja mainitsi yhteistyön Pohjola vakuutuksen kanssa, joka tukee hankkeen leviämistä lajiliittojen kautta.

Urheilupsykologi ja psykoterapeutti Hannaleena Ronkainen käsitteli esityksessään vuorovaikutuksen merkitystä urheilijoiden suorituskyvyn ja hyvinvoinnin tukemisessa. Hän korosti, että vuorovaikutus voi joko vahvistaa tai heikentää urheilijan psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, ja se on merkittävä tekijä valmennuksessa. Turvallinen ja kannustava vuorovaikutus auttaa urheilijaa kehittymään ja vahvistaa hänen suorituskykyään, kun taas negatiivinen tai epävarma vuorovaikutus voi aiheuttaa stressiä ja estää edistymistä.

Ronkainen esitti, että vuorovaikutus ja keskinäinen luottamus valmentajan ja urheilijan välillä on yksi keskeisimmistä psyykkisen valmennuksen muodoista. Tärkeä tekijä on psykologinen turvallisuus, joka perustuu aitoon kiinnostukseen, arvostukseen ja hyväksyntään virheidenkin edessä. Turvallisessa ympäristössä urheilijat uskaltavat heittäytyä, epäonnistua tehdä virheitä ja oppia niistä, mikä on olennainen osa kehittymistä.

Hermoston toiminnasta Ronkainen toi esiin Porgesin polyvagaalisen teorian (Porges, 2011), joka jakaa autonomisen hermoston kolmeen hierarkiseen osaan tai tilaan. Ensimmäinen alkukantaisin taso on lamaantumisen tila, mikä reagoi äärimmäiseen vaaraan. Toinen kehittyneempi taistele tai pakene-taso reagoi puolestaan paineeseen tai lievään uhkaan. Kolmas kehittynein taso on sosiaalisen liittymisen tila, mikä reagoi turvallisuuden signaaleihin. Eri tasojen aktivoituminen vaikuttaa ihmisen suorituskykyyn ja hyvinvoinnin kokemukseen. Turvallinen vuorovaikutus aktivoi sosiaalisen liittymisen tilan, mikä mahdollistaa innon, leikin, kokeilun ja avoimuuden uuden oppimiselle. Sosiaalisen liittymisen tilaa voi tietoisesti aktivoida kiinnittämällä huomiota mm. eleisiin, ilmeisiin ja ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamiseen.  Sen sijaan vuorovaikutuksen turvattomuus ja niukkuus (epävarmuus tai stressi) voi johtaa hermoston ali- tai ylivirittymiseen, mikä heikentää suorituskykyä eikä ole hyväksi hyvinvoinnin kokemukselle.

Ronkainen esitteli myös kehon järjestäytymisen käsitteen, joka liittyy siihen, miten urheilijan keho järjestelee koko ajan uudelleen suhteessa itseen ja toiseen. Kehon järjestäytymisen tapoihin vaikuttaa toisessa havaitut eleet, ilmeet, liikkeet ja asennot. Esimerkki toimivasta järjestäytymisen tavasta on kurottautuminen ja kohti meneminen, jossa urheilija suhtautuu avoimesti ja uteliaasti uuden oppimiseen. Sen sijaan vetäytyminen ja hiljeneminen on kehon ei-toimivaa järjestäytymistä, mitä leimaa enemminkin suojautumisen tarve. Vuorovaikutuksen laadulla ja turvallisuudella voimme vaikuttaa siihen, miten kehomme hermosto järjestäytyy.

Psykologisen turvallisuuden luominen on Ronkaisen mukaan valmentajalle mahdollisuus vahvistaa urheilijan psyykkistä suorituskykyä ja hyvinvointia. Se tarkoittaa sitä, että valmentaja tarjoaa urheilijalle tukea, suhtautuu virheisiin oppimisprosessin kautta ja toimii ennustettavasti haasteista huolimatta. Valmentajan on hyvä olla tietoinen omista tunteistaan ja kyetä käsittelemään niitä omissa kanavissaan, sillä valmentajan tunteet ja reaktiot heijastuvat suoraan urheilijan kokemuksiin.

Vuorovaikutuksen merkitystä pitkäjänteisesti ei pidä väheksyä. Urheilijat muistavat usein elinikäisesti turvalliset ja kannustavat valmentajat, jotka ovat tukeneet heidän itsetuntoaan ja kehittymistään. Tämä peilaaminen, eli vuorovaikutuksen kautta saatu palaute, on keskeistä urheilijoiden minäkuvan ja itsetunnon kehittymisessä.

Vuorovaikutus on siis hyvin monitasoinen ilmiö, joka vaikuttaa niin kehoon kuin mieleen. Turvallisen vuorovaikutuksen avulla urheilijat voivat säädellä hermoston tilaa, oppia uusia taitoja ja saavuttaa parempia suorituksia. Ronkainen korosti, että valmentajan rooli psykologisen turvallisuuden luomisessa on avainasemassa, ja pienet teot voivat tehdä suuria muutoksia urheilijan hyvinvoinnissa ja suorituskyvyssä.

Lopuksi Ronkainen rohkaisi valmentajia tarkastelemaan omia vuorovaikutustaitojaan ja kiinnittämään huomiota siihen, miten he kohtaavat urheilijat erityisesti haasteellisissa tilanteissa. Hän muistutti, että urheilun kautta on mahdollista vaikuttaa paitsi urheilijan suorituskykyyn, myös hänen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa ja kasvuunsa.

Vierumäellä valmennusosaamisen kehittäjänä toimiva Konsta Kuusinen kertoi seminaariyleisölle kokemuksistaan käytännön valmennustyössä ja valmennuspäällikkönä jääkiekossa. Hän painotti, että menestyminen edellyttää vahvaa sitoutumista valmennusprosessiin sekä valmentajien ja urheilijoiden osallistamista. Kuusinen kertoi oman työnsä perustuvan autenttisiin arvoihin, kuten epäitsekyyteen ja nuorten kasvun tukemiseen. Hän korosti, että valmentajien tulee olla johdonmukaisia ja aidosti läsnä harjoituksissa, mikä luo turvallisen ja positiivisen ilmapiirin.

Kuusinen nosti esiin mentoroinnin merkityksen, jonka avulla valmennukseen saadaan konkreettisia kehitysehdotuksia ja tukea. Hän kertoi mentorointiprosessista, jossa valmentajat saavat jatkuvaa palautetta ja ohjausta arjen tilanteisiin, mikä tukee heidän ammattitaitoaan ja kehittymistään. Yhteistyö, luottamus ja yksilöllisyys olivat keskeisiä elementtejä hänen valmennusfilosofiassaan.

Hän korosti myös kärsivällisyyden merkitystä, sillä muutokset ja kehitys vaativat aikaa. Hän totesi, että valmentajilla tulee olla tilaa kasvaa ja oppia virheiden kautta. Lopuksi hän mainitsi, kuinka he onnistuivat luomaan aikanaan valmennustiimissään yhteisöllisen ja tukevan ilmapiirin, jossa valmentajat saivat olla omia itsejään ja toimia yhteistyössä. Tämä ilmapiiri on ollut avainasemassa valmennustyön onnistumisessa.

Taitoluisteluvalmentaja Eveliina Viljanen puhui seminaarissa positiivisen valmennuksen merkityksestä omassa työssään. Hänellä on vahva tausta urheilijana ja valmentajana, ja hän on hyödyntänyt positiivisen pedagogiikan ja psykologian oppeja jo usean vuoden ajan. Viljanen kertoi, että hänen kiinnostuksensa tähän lähestymistapaan kumpusi omista kokemuksistaan, sillä hän kaipasi urheilijana enemmän positiivisuutta ja kannustusta lajikulttuuriin.

Viljanen korostaa, että positiivinen valmennus keskittyy vahvuuksiin ja onnistumisiin perinteisemmän virheisiin ja ongelmiin keskittyvän lähestymistavan sijaan. Hänen mukaansa positiivisessa valmennuksessa ongelmia ja haasteita ratkotaan rakentavasti, ja painopiste on myönteisessä palautteessa ja urheilijoiden itseluottamuksen vahvistamisessa. Hän pitää esimerkillä johtamista ja inhimillistä kohtaamista tärkeinä tekijöinä, sillä valmentajan läsnäolo ja energia vaikuttavat suuresti urheilijan motivaatioon ja suorituskykyyn.

Positiivinen valmennus ei ole hänen mukaansa pelkkää kehumista tai rajattomuutta, vaan siihen kuuluu myös jämäkkyys ja realististen vaatimusten asettaminen. Valmentajan tulee auttaa urheilijoita ymmärtämään vaatimusten perusteet ja edistämään kyvykkyyden tunnetta. Taitoluistelussa, jossa perfektionismi ja kriittisyys ovat yleisiä haasteita, positiivinen valmennus voi auttaa urheilijoita kehittämään itseluottamusta ja sitkeyttä kohdata epäonnistumisia.

Viljanen kokee, että positiivinen valmennus on parantanut valmennettavien motivaatiota ja tyytyväisyyttä, ja luonut luottamuksellisia suhteita, joissa urheilijat uskaltavat jakaa myös haasteitaan. Positiivinen ilmapiiri on hänen mukaansa tärkeä urheilijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa, ja hän näkee, että sillä on suuri potentiaali edistää urheilijoiden iloa, kasvua ja kehitystä.

Seminaarin urheilijavieras Konsta Alatupa on 400 metrin juoksija, jolla on tavoitteenaan vielä joskus rikkoa Suomen ennätys lajissaan.  Urheilun ohella Konsta tasapainottelee arjessa urheilun, opiskelun ja perhe-elämän kanssa. Haastattelussa Konsta korosti valmentajan ja urheilijan välisen luottamuksen merkitystä urheilijan menestykselle. Hänen mukaansa valmentajan rooli on keskeinen, koska valmentaja koordinoi harjoituksia, tukee urheilijaa ja pitää urheiluprosessin yhtenäisenä.

Hän nosti esiin erityisesti luottamuksen ja kahdenvälisen kunnioituksen valmentajan ja urheilijan välillä. Konsta vertasi valmennussuhdetta Nuori mieli urheilussa -sisällöistäkin tuttuun turvalliseen purjeveneeseen, jossa valmentaja luo turvaa ja luottamusta tulevaan. Vaikka valmentajat eivät usein kysy suoraan urheilijan henkisestä hyvinvoinnista, he osoittavat huomiota ja välittämistä epäsuorasti päivittäisissä kohtaamisissa. Konsta mainitsi myös perheensä tärkeän roolin urheilu-uransa tukemisessa sekä uran siirtymävaiheissa, kuten lajinvaihdossa aikanaan salibandystä pikajuoksuun.

Seminaarin paneelikeskustelussa käsiteltiin laajasti vuorovaikutuksen, mielen hyvinvoinnin ja valmennuksen merkitystä urheilussa. Keskustelijat toivat esille useita näkökulmia liittyen valmennuksen arkeen ja urheilijoiden henkiseen hyvinvointiin. Katri Lilja ja muut panelistit nostivat esiin vuorovaikutuksen keskeisen merkityksen sekä valmentajan ja urheilijan välisen luottamuksen merkityksen. Valmentaja toimii usein urheilijan tukipilarina niin henkisessä kuin fyysisessä kehityksessä. Tähän liittyen Hannaleena Ronkainen toi esille psyykkisten taitojen harjoittelun tärkeyden arjessa, jotta urheilijat oppivat tunnistamaan ja hallitsemaan tunteitaan ja jännitystään kilpailutilanteissa.

Konsta Alatupa jakoi omia kokemuksiaan jännityksen hallinnasta, ja korosti valmentajan roolia rauhallisena ja luotettavana tukena kilpailutilanteissa. Maarit Valtonen nosti esille mielen hyvinvointiin liittyvien haasteiden lisääntymisen, erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa, viitaten tilastoihin ahdistuneisuus- ja masennusoireiden kasvusta. Hän painotti, että urheilun kautta voidaan tarjota tukea ja ratkaisuja näihin haasteisiin, mutta valmentajille tarvitaan lisää konkreettisia työkaluja ja tukea heidän roolissaan.

Panelistit keskustelivat myös siitä, kuinka valmennuksessa on siirrytty psyykkisten ja sosiaalisten taitojen korostamiseen entistä enemmän, mutta työkalujen ja käytännön ohjeistusten tarve on yhä suuri. Valmentajien tulisi saada konkreettisia työkaluja, joita he voivat suoraan hyödyntää harjoituksissa urheilijoiden henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi.

Eveliina Viljanen toi esille urheilijoiden kuormituksen ja jaksamisen haasteet, jotka korostuvat erityisesti lajeissa, joissa on korkeat harjoitusmäärät ja vaaditaan varhaista erikoistumista. Hän painotti, että valmentajien tulee olla tietoisia urheilijoiden kokonaiskuormituksesta ja pystyä sovittamaan harjoitusohjelmat niin, että huomioidaan urheilijoiden hyvinvointi sekä henkisellä että fyysisellä tasolla.

Keskustelun lopuksi puhuttiin myös valmentajakoulutuksen kehittämisestä. Todettiin, että psyykkisten taitojen ja hyvinvoinnin tukeminen on ja tuleekin olla yhä enemmän esillä valmentajakoulutuksissa, mutta valmentajilla on edelleen tarvetta saada konkreettisia välineitä, joiden avulla he voivat siirtää näitä oppeja käytännön tasolle valmennusarkeen.

Kohtaava valmentaja -hankkeen valmennuksen asiantuntija Anna Saarela kertoi hankkeen työpajatoiminnasta, joka on suunnattu urheiluseurojen lasten ja nuorten valmentajille. Annan kanssa työpajoja vetää KIHUn urheilupsykologi Niilo Konttinen. Syksyllä on käynnistetty 10 yhteistyöseuran kanssa työpajaprosessi, joka koostuu kolmesta seurakohtaisesta työpajatapaamisesta. Työpajojen teemat rakentuvat kohtaavan valmennuksen ympärille ja niissä hyödynnetään MIELI ry:n Nuori mieli urheilussa -sisältöjä sekä käsitellään myös kevään selvityskyselyissä nousseita aiheita.

Työpajoissa asiantuntijat Anna ja Niilo alustavat aiheita, jonka jälkeen osallistujia aktivoidaan mahdollisimman paljon pohdinta- ja keskustelutehtävillä. Osallistujat pääsevät myös jakamaan kokemuksiaan, joita ovat välitehtävien avulla omassa valmennusarjessa kokeilleet ja havainnoineet. Lisäksi asiantuntijat tarjoavat mahdollisuutta harjoitustapahtuman seuraamiseen, jossa asiantuntijat seuraavat valmentajien toimintaa käytännössä ja tarjoavat tukea. Tarkoituksena on viedä opit käytäntöön urheiluseurojen valmennustoiminnassa myös työpajaprosessin jälkeen. Palautetta kerätään syksyn aikana tulevien kevään työpajojen kehittämiseksi. Kevään työpajoihin ilmoittautuminen aukeaa joulukuussa, joten seurojen kannattaa pysyä kuulolla. Jo nyt kiinnostuneet seurat voivat olla yhteydessä suoraan Annaan.

Lue lisää Kohtaava valmentaja -hankkeesta.