Keitä ovat tämän päivän valmentajat? Miten valmentajaksi päädytään ja kuinka kokeneita ja koulutettuja valmentajamme ovat? Mikä innostaa jatkamaan valmentajana ja mitä kehittymistarpeita valmentajilla on? Näihin ja moniin muihinkin valmentajia koskeviin kysymyksiin löytyy vastaus KIHUn toteuttamista Valmentajakyselyistä.
KIHU on kerännyt tietoa valmentajista noin kymmenen vuoden ajalta ja vuonna 2019 toteutettu Valmentajakysely oli sarjassaan kolmas laajasti eri lajeissa ja tasoilla toimiville valmentajille suunnattu kysely. Valmentajakyselyyn vastasi 2019 kaikkiaan 2612 valmentajaa 61 eri lajista. Tähän blogiin olemme koonneet valmentajakyselyn 2019 raporttien pohjalta 10 faktaa valmentajista.
Valmentajista 67 % on miehiä. Miesvalmentajista 67 % on vähintään 40-vuotiaita, kun taas naisvalmentajista 58 % on alle 30-vuotiaita. Reilu puolet valmentajista (53 %) on suorittanut alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Lähes kolme neljästä valmentajista asuu puolison ja lasten (52 %) tai kaksin puolison (20 %) kanssa joko yli 50 000 asukkaan kunnassa (37 %) tai pääkaupunkiseudulla (24 %).
Valmennustoimintaan tullaan mukaan yleisimmin oman lajiharrastuksen (42 %) kautta. Toiseksi yleisin syy valmennustoiminnan aloittamiselle on oman lapsen lajiharrastus (25 %). Erityisen merkittävä syy oma lajiharrastustausta on valmennustoiminnan aloittamiselle nuorilla naisvalmentajilla (65 %). Vapaaehtoisvalmentajilla yleisin syy valmennustoiminnan aloittamiselle on ollut useimmin joko lapsen lajiharrastus (40 %) tai oma lajiharrastus (36 %). Päätoimisilla valmentajilla puolestaan valmennustoiminnan aloittamisen tärkein syy on ollut lähes yhtä usein joko oma lajiharrastausta (39 %) tai kiinnostus valmentamiseen ammattina (38 %).
Valmentamisen tuottama nautinto on valtaosalla tärkein valmennustoiminnan jatkamiseen vaikuttava tekijä. Urheilijoiden kehittymisen seuraaminen (96 %), vuorovaikutus urheilijoiden kanssa (93 %) ja osallisuuden tunne urheilijan menestyessä (87 %) ovat tärkeimpiä valmennustoiminnan jatkamiseen vaikuttavia tekijöitä valmentajan roolista, valmennettavien iästä tai tasosta riippumatta.
Valtaosa valmentajista (60 %) toimii edelleen vapaaehtoispohjalta. Osa-aikaisia valmentajia on reilu neljäsosa (26 %) ja täysipäiväisiä 14 %. Naisista lähes yhtä suuri osuus valmentaa joko vapaaehtoispohjalta (43 %) tai osa-aikaisesti (45 %) kun taas miehistä valtaosa (68 %) toimii vapaaehtoisvalmentajina. Täysipäiväisten valmentajien osuudessa on pientä kasvua (5 %) vuoden 2009 valmentajakyselyyn verrattuna. Vapaaehtoisvalmentajista valtaosa valmentaa alle 16-vuotiaita (73 %) harraste tai paikallisen tason (71 %) urheilijoita, kun täysipäiväiset valmentavat vähintään 16-vuotiaita (61 %) kansallisen tai kansainvälisen tason (80 %) urheilijoita.
Yli 20 vuotta valmentaneista 48 % ja kansainvälisellä tasolla valmentavista 60 % on suorittanut valmentajan ammattitutkinnon tai korkea-asteen valmentajakoulutuksen. 87 %:lla kyselyyn vastanneista valmentajista on suoritettuna valmentajakoulutus, joista yleisin on 1 tason koulutus (44 %). Lajiliiton 2 tai 3 tason on suorittanut 22 %, ammattitutkinnon 11 % ja korkea-asteen koulutuksen 10 % valmentajista. Kouluttautumattomien ja 1 tasolla kouluttautuneiden valmentajien osuudet ovat suurimmat lasten (16 % ja 60 %) ja harrastetason (18 % ja 62 %) valmentajilla.
Oman osaamisen kehittämisen kivijalkana ovat työskentely ja vuorovaikutus muiden valmentajien kanssa, valmennettavilta saatava palaute sekä omien ideoiden testaaminen ja kokeileminen käytännön arkivalmennuksessa, joita pitää joko erittäin tärkeänä tai tärkeänä 99 % valmentajista. Muita valmentajana kehittymisen tai oppimisen kannalta tärkeitä oppimistilanteita ovat oman valmennustoiminnan reflektointi, muiden valmentajien toiminnan seuraaminen ja tarkkailu sekä valmentajakoulutus. Lisäksi mentoroinnin rooli valmentajana kehittymisen välineenä on kasvanut merkittävästi vuoteen 2009 verrattuna.
Valtaosa päätoimisista valmentajista on sitoutunut työhönsä (97 %) ja innostunut työstään (96 %). Lähes yhtä moni kokee myös, että työtä tehdään tarmokkaasti (94 %) ja että valmennustyö tarjoaa sopivassa määrin haasteita (90 %). Kaiken kaikkiaan päätoimiset valmentajat ovat tyytyväisiä työhönsä (84 %), työstä palaudutaan vähintään kohtalaisesti (79 %) ja työn kuormituksen kokee sopivaksi noin puolet (48 %) valmentajista. Haasteita osalle valmentajista aiheuttavat työn liiallinen kuormitus (26 %) sekä työroolin epäselkeys (13 %).
Useampi kuin kolme neljästä valmentajasta kokee oman osaamisen tason ja kokemuksen valmentajana (78 %) sekä suhteiden urheilijoihin, vanhempiin ja seuraan (78 %) vaikuttavan positiivisesti omaan kokonaishyvinvointiinsa. Vapaaehtoisvalmentajilla hyvinvointia edistävät parhaiten suhteet urheilijoihin vanhempiin ja seuraan sekä osaamisen taso ja kokemus valmentajana, kun taas täysipäiväisillä valmentajilla osaamisen ja kokemuksen lisäksi hyvinvointia edistävät urheilijan tai joukkueen suoritustaso sekä valmennustehtävän luonne.
Negatiivisesti valmentajan kokonaishyvinvointiin vaikuttavat yleisimmin valmennuksen oheistehtävät (27 %), riittämätön palkka tai korvaus (27 %) sekä valmennustoiminnan ja siviilielämän yhteensovittaminen (25 %). Lisäksi noin joka viides kokee valmennuksen työmäärän ja matkustamisen vaikuttavan hyvinvointiin negatiivisesti. Vapaaehtoisvalmentajilla merkittävin hyvinvointia heikentävä tekijä on valmennustyöstä saatava korvaus, kun taas päätoimisten valmentajien hyvinvointia heikentävät yleisimmin valmennustoiminnan ja siviilielämän yhteensovittaminen, valmennuksen oheistehtävät ja työmäärä.
Valmentajana kehittymistä tai valmentajan uralla etenemistä vaikeuttavat yleisimmin taloudellisen tuen puute (22 %), tiedon tai osaamisen puute (21 %), kokemuksen puute (20 %) tai osaamisen aliarvostus (20 %). Vapaaehtoisvalmentajilla korostuvat muita valmentajia enemmän osaamisen sekä kokemuksen puute (23 %), osa-aikaisilla taloudellisen tuen puute (26 %) ja täysipäiväisesti valmentavilla puolestaan osaamisen aliarvostus (29 %).
Kirjoittaja Minna Blomqvist työskentelee urheilupedagogiikan johtavana asiantuntijana KIHUssa. Viime vuosina kiinnostuksen kohteina ovat olleet erityisesti tiedon tuottaminen suomalaisvalmentajista ja valmennusosaamisen kehittäminen sekä lasten ja nuorten urheiluun liittyvät ilmiöt.
Aiheeseen liittyvät julkaisut:
Blomqvist, M., Mononen, K. ja Hämäläinen, K. Valmentajakysely 2019 – päätoimiset valmentajat. KIHUn julkaisusarja, nro 75. ISBN 978-952-7290-18-7, ISSN 2489-8317. Jyväskylä 2020. https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2020_blo_valmentaja_sel91_88172.pdf
Blomqvist, M., Mononen, K. ja Hämäläinen, K. Valmentajakysely 2019. KIHUn julkaisusarja, nro 71. ISBN 978-952-7290-12-5, ISSN 2489-8317. Jyväskylä 2020. https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2020_blo_valmentaja_sel99_53976.pdf
Infograafit:
Blomqvist, M., Mononen, K. ja Hämäläinen, K. ja Kapustamäki H. Valmentajakysely 2019, päätulokset. Infograafi, Jyväskylä 2020. https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2020_blo_valmentaja_sel98_24875.jpg
Blomqvist, M., Mononen, K. ja Hämäläinen, K. ja Kapustamäki H. Valmentajakysely 2019, päätoimiset valmentajat. Infograafi, Jyväskylä 2021. https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2021_blo_valmentaja_sel15_83753.jpg