Blogin esittelykuva, jossa kirjoittaja Tapani Keränen nojaa polviseisonnassa levytankojen levytelineeseen.

Mittalaitteita voimaharjoituksen tueksi

Levytangon liikeradan ja nopeuden mittaus on tullut uutena trendinä urheilijoiden voimaharjoituksiin. Hyvä niin, sillä nostetun kuorman suuruudella on monessa yleisurheilulajissa pienempi merkitys kuin nopeudella lajissa tärkeän voimaominaisuuden kehittämiseksi. Voimaharjoituksissa liikenopeuden mittaaminen on kuitenkin ollut aikaisemmin hankalaa. Ehkäpä siksi voimaharjoittelun perusteemana on ollut ”mitä voimakkaampi sitä nopeampi”, jolloin kehitystä on arvioitu levypainojen määrällä, ja liikenopeus on ollut valmentajan silmän varassa ilman objektiivista arvoa.

Vaikka nostotangon nopeus voimaharjoituksissa on räjähtävissäkin liikkeissä hidas, 2–4 m/s, on sillä ja nostointensiteetillä iso merkitys voimantuottonopeuden kehittämiseen. Jo vuosituhannen alussa ruotsalaisen 7-ottelija Carolina Klüftin valmentaja Agne Bergvall sanoi, että se kuinka nopeasti Klüft vetää 100 kg rinnalle on hänelle tärkeämpää kuin kuinka paljon enemmän hän nostaa. Jo silloin hänellä oli voimaharjoituksissa käytössä MuscleLab:n lineaarianturi. Pikajuoksuvalmentaja Jonas Dodoo (valmennettavia mm. Greg Ruthreford, Reece Prescod) kertoi keväisessä webinaarissa, että hänen mielestänsä maksimivoimaharjoittelulla on pikajuoksijan urassa kahden vuoden aikaikkuna, sen jälkeen harjoittelun haittavaikutukset alkavat kumuloitua enemmän kuin hyödyt. Itsekin tiedän useita pikajuoksijoita, jotka ovat urallaan juosseet 100 m:n ennätyksensä aikaisemmin kuin tehneet syväkyykkymaksiminsa.

Miten levytangon nopeutta mitataan?

Parikymmentä vuotta sitten tähän tuli ratkaisu MuscleLab:n lineaarianturin myötä. Siinä nostotankoon kiinnitetty nauha kulki levytangon alla lattialla olevan kehäanturin ympäri, jolla nostomatka ja nopeus laskettiin kehän säteen ja pyörintänopeuden perusteella tietokonesovelluksella. Samaa menetelmää alkoivat myöhemmin käyttää myös mm. Gymaware ja Tendo kehittäen samalla mobiililaitesovelluksia. Kaikki nämä ovat edelleen markkinoilla.

Liikuntateknologian kehityksen myötä viime vuosina tarjolle on tullut useita liikesensorivalmistajia, joiden markkinarakona on levytangon nopeuden mittaus. Menetelmä on lähes kaikilla yhtäläinen. Liikesensori kiinnitetään magneetilla tai tarranauhalla nostotankoon tai painopakkaan, kännykän sovellus luo langattoman yhteyden sensoriin, sovellukselle kerrotaan nostettavan kuorman suuruus ja sitten vain nostetaan kuorma ylös. Siitä sovellus sitten laskee jokaisen toiston nopeuden, liikeradan ja tehon lähes yhtä nopeasti kuin valmentajan silmä, mutta jonkin verran sitä tarkemmin.

Mitä hyötyä?

Tangon liikemittaukset tuovat hyvän lisän voimaharjoitukseen. Lähes jokaisella mittalaitteella on testausosio, jolla voi submaksimaalisten kuormien perusteella tehdä arvion testatun liikkeen 1RM:stä (eli ns. ykkösmaksimista) tai kuormasta millä suurin nostoteho saavutetaan. Puhelimen tai tabletin näytön voi laittaa esittämään ”on line” toistojen tehon tai nopeuden motivoimaan suoritusta. Lisäksi sovellus tallentaa mitatun datan ja jotkut sovellukset jopa luovat ja päivittävät urheilijakohtaisen tavoitehaasteen seuraavia harjoituksia varten. Mikäli nostojen teknistä osaamista haluaa tarkastella, niin nostotangon liikeradan ja nopeuden graafinen esitys on siihen hyvä työkalu.

Kaikki ei ole vielä valmista

Liikesensorien paikka ja nopeus ovat sen sisältämän kiihtyvyysanturin datan mittaustuloksia. Valitettavasti kiihtyvyysanturi on suhteellisen epätarkka sijainnin määrittäjänä, ellei liike ole suoraviivainen. Samaa voi todeta myös lineaariantureista, jotka tulkitsevat kaiken liikkeen pystysuoraksi. Niistä Gymaware tekee poikkeuksen, sillä se seuraa myös nauhan syöttökulmaa kehäanturilta. Lineaarianturit ja uudet pienikokoiset liikesensorit mittaavat valmennuksellisesti riittävällä tarkkuudella hitaiden ”junttavoimaliikkeiden” nopeuden. Nopeissa liikkeissä liikesensorit ovat sopivampia, koska mekaanisissa lineaariantureissa nopea liike aiheuttaa ylimääräistä värinää nauhaan.

Vaikka valmistajat kehittävät jatkuvasti laskentadatan algoritmeja, niin tulosten virhemarginaali on edelleen suuri. Siksipä on suositeltavaa seurata useamman suorituksen nopeutta, liikelaajuutta tai sitä mitä harjoitusjakson aikana haluaakin seurata. Näin ainakin yksittäiset satunnaisvirheet ylös tai alas tasoittuvat jäämättä kummajaiseksi mieleen. On myös pitäydyttävä yhdessä ja ainoassa mittalaitteessa. Vaikka eri valmistajilla olisi samat anturit sensorin sisällä, niin datan laskenta-algoritmit ovat varmasti keskenään erilaiset ja tuotesalaisuuden suojassa, joten keskinäistä vertailua ei ole syytä tehdä.

Hankinta

Kuten edellä tuli esille, laitevalmistajia on useita (Push, Beast, VmaxPro, Barsensei…), joten hankinta-aate johtaa tarjonnan runsauden arviointiin, vertailuun ja harkintaan siitä, mitä itse pitää valmennuksessaan oleellisena ja tärkeänä. Useimmat laitteet sisältävät vapaan käyttöoikeuden yhden tai kahden urheilijan seurantaan. 5–20 €/kk lisenssimaksulla seurattavien urheilijoiden lukumäärä nousee rajoittamattomaksi, sisältäen valmistajan muita palveluja mittaustulosten seurantaan perustuvista harjoitussuosituksista, toistojen tarkempiin analyysityökaluihin ja tieto-/valmennuskatsauksiin. Lisäksi valintaa voi ohjata tuotteen käyttöjärjestelmä, sillä kaikilla ei ole sekä Applen iOS ja Android -sovellusta. Valmistajat korjaavat ja uudistavat sovelluksiaan aika tiheään, joten käyttäjän on oltava valveilla ja ladattava uusi sovellus, kun sellainen on tarjolla.

Hankinnan tueksi

Aika monelle varmasti suuri vaikuttava tekijä hankintapäätökseen on kutenkin hinta. Liikesensorit ovat lineaariantureita edullisempia, menee pieneen tilaan urheilukassissa ja mittaustilanteessakin vaativat vain vähän tilaa. Toistaiseksi lineaarianturit ovat luotettavampia. Niiden hinta on myös kalliimpi, mutta suositeltava valinta silloin, kun harjoituksissa tai testeissä on joukkue tai iso ryhmä urheilijoita. Mikäli työskentelee kerralla vain yhden tai kahden urheilijan kanssa ja harjoituksessa on aikaa tehdä hieman käsityötä, niin mobiililaitteiden sovelluskaupoista löytyy videoleikkeistä samoja muuttujia laskevia sovelluksia (esim. My Lift applikaatio).

Kirjoittaja Tapani Keränen toimii urheilubiomekaniikan asiantuntija KIHUssa. Hän on kiinnostunut inhimillisen suorituskyvyn äärirajoista, valmennuksesta ja sen kehityksestä.