Paravalmentajat ovat kokeneita moniosaajia, jotka haluavat kehittyä edelleen
Ensimmäistä kertaa toteutetun erillisen paravalmentajakyselyn mukaan 59 % valmentajista on miehiä, 64 % heistä valmentaa vapaaehtoispohjalta, neljällä viidestä on valmentajakoulutusta ja 13 %:lla on itsellään jokin vamma tai toimintarajoite. Kokemusta valmentamisesta heillä on yleisesti keskimäärin 17 vuotta, joista paralajeissa noin 10 vuotta. Vuoden 2022 lopulla toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä 119 valmentajaa 44 eri lajista.
KIHUn toteuttaman kyselyn tavoitteena oli tuottaa tietoa paralajeissa toimivien valmentajien taustoista, toiminnasta ja toimintaympäristöstä sekä lisätä ymmärrystä valmentajien kehityspoluista, uraan liittyvistä haasteista, sekä koulutus- ja kehittämistarpeista. Paravalmentajakyselyn avulla otetaan ensiaskel valmentajia koskevan systemaattisen tiedonkeruun aloittamiseksi osana paraurheilua koskevan tietopohjan rakentamista Suomessa. Kyselyn toteutuksessa tehtiin yhteistyötä Suomen Paralympiakomitean ja Suomen Olympiakomitean kanssa.
Tulosten perusteella valtaosa valmentajista on miehiä (59 %) ja valmentaa vapaaehtoispohjalta (64 %). Noin kolmella neljästä valmentajasta on kilpaurheilutausta, neljällä viidestä valmentajakoulutusta ja 13 prosentilla on itsellään jokin vamma tai toimintarajoite.
Noin kaksi kolmesta valmentajasta toimii valmentajana integraatiolajissa eli lajeissa, joissa vammattomien urheilijoiden ja paraurheilijoiden valmentautuminen toimii saman lajiliiton alla. Puolet valmentajista arvioi integraation toteutuvan omassa lajissaan vähintään melko hyvin. Integraation suurimpia haasteita valmentajien mukaan ovat taloudellinen epätasa-arvo vammattomiin urheilijoihin verrattuna, valmentajien riittämätön määrä sekä heikommat harjoitteluolosuhteet vammattomiin urheilijoihin verrattuna.
Paravalmentajien polut näyttäytyvät hyvin yksilöllisinä ja yleisimmin polku paravalmentajaksi on alkanut ulkopuolisen tahon pyynnöstä, omasta mielenkiinnosta tai oman lapsen harrastuksen kautta.
– Merkittäviä käännekohtia polulla olivat valmennustehtävän vastaanottaminen, kansainväliset kisatapahtumat, urheilijan tai joukkueen kehittymisen huomaaminen sekä oman osaamisen lisääntymiseen liittyvät havainnot. Nykyhetkeä pohtiessaan valmentajat toivat esille vahvan halun urheilijan kasvun, kehityksen ja menestyksen tukemiseen, valmentajana kehittymiseen, sekä toiminnan ja olosuhteiden kehittämiseen, kommentoi KIHUn erikoistutkija Kaisu Mononen.
Paraurheilun parissa toimivia valmentajia voidaan syystä luonnehtia kokeneiksi moniosaajiksi. Kokemusta valmentamisesta on kertynyt keskimäärin 17 vuotta ja paralajeistakin jo keskimäärin kymmenen vuotta eri ikäisten ja tasoisten valmennettavien parissa. Valmennustoimintaa saavat jatkamaan halu edistää yhdenvertaista liikuntaa ja urheilua sekä valmentamisesta saatava nautinto. Valmentajauralla etenemistä ovat yleisimmin vaikeuttaneet taloudellisen tuen puute ja paraurheilun heikko arvostus.
Positiivisesti valmentajan hyvinvointiin vaikuttavat suhteet urheilijoihin, vanhempiin ja seuraan sekä oma osaamisen taso ja kokemus valmentajana. Haasteita hyvinvoinnille puolestaan asettavat joukkueen seuran tai liiton toiminnan linjaukset, palkka tai muut korvaukset sekä valmennuksen oheistehtävät.
Valmentajat arvioivat edellytykset valmennustoiminnan toteuttamiselle ja kehittämiselle kaiken kaikkiaan melko hyviksi ja luottavat omaan osaamiseensa. Valmentajat ovat kiinnostuneita kehittämään osaamistaan hyvin monilla valmennuksen eri aihealueilla ja pitävät lisäkouluttautumista tärkeänä. Toisaalta omien ideoiden kokeileminen käytännössä, urheilijoilta saatava palaute ja työskentely ja vuorovaikutus muiden valmentajien kanssa koetaan vielä koulutustakin tärkeämmiksi tavoiksi kehittää omaa osaamista valmentajana.
Lue koko raportti:
Mononen K. ja Blomqvist M. (2023). Paravalmentajien nykytila Suomessa – Paravalmentajakyselyn tuloksia 2023. ISBN: 978-952-7290-30-9 (verkkojulkaisu), ISSN: 2489-8317 (verkkojulkaisu)
Lisätietoja:
Erikoistutkija Kaisu Mononen
Johtava asiantuntija Minna Blomqvist