Urheilijoiden psyykkinen terveys on osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa

Hannaleena Ronkainen

Urheilijoiden psyykkinen terveys ja hyvinvointi on noussut perustellusti yhdeksi merkittäväksi urheilussa huomioitavaksi osa-alueeksi. Aihe on ajankohtainen ja se on näkyvästi esillä kansallisissa ja kansainvälisissä asiantuntijaverkostoissa. Urheilijan mielen hyvinvoinnilla on merkittävä vaikutus urheilijan kokonaisvaltaiseen terveyteen ja suorituskykyyn.

IOC maailman konferenssissa urheilijoiden psyykkistä terveyttä ja hyvinvointia tuotiin esille niin yksilön kuin toimintaympäristön näkökulmista käsin. Tavoitteellinen kilpaurheilu on parhaimmillaan merkittävä ja elämää rikastuttava voimavara, mutta siihen liittyy myös tiettyjä tilanteita ja erityispiirteitä, jotka saattavat kuormittaa mieltä. Tällaisia tunnistettuja kuormitustekijöitä ovat muun muassa urheilijan kokemat loukkaantumiset, menestyspaineet, toistuvat epäonnistumiset, siirtymävaiheet, urheilun ja opintojen yhdistäminen sekä urheilussakin valitettavasti ilmenevä epäasiallinen käyttäytyminen ja häirintä (Purcell et al., 2023). Samaan aikaan paraurheilijoilla krooninen kipu tai monimuotoiset sairaudet, riittämättömät harjoittelumahdollisuudet ja tarvittavien erityisvarusteiden tuomat taloudelliset paineet saattavat kuormittaa psyykkistä jaksamista. Lisäksi on hyvä tiedostaa ns. normaalit ikään ja nuoruuteen kuuluvat stressitekijät, kuten elämäntilannemuutokset, yleinen epävarmuuden kokemus, ihmissuhdehaasteet, sekä riittämätön sosiaalinen tuki (Gouttebarge et al., 2019), joilla voi olla vaikutusta urheilijan kokonaiskuormittuneisuuteen. Urheilijoista keskimäärin n. 20–25 %:lla ilmenee kliinisesti merkittävää psyykkistä oireilua. Tyypillisimmin urheilijoiden psyykkinen oireilu liittyy ahdistukseen, masennukseen, syömishäiriöihin, keskittymisen- ja tarkkaavuuden ongelmiin ja traumaperäiseen oireiluun (Reardon et al., 2019). Oireilun varhainen tunnistaminen sekä asianmukainen terveydenhuollon ammattilaisen (lääkäri, psykologi) tekemä tilanne- ja hoidontarpeen arviointi on keskeistä.

Psyykkiseen oireiluun on olemassa hoitoa ja helpotusta samalla tavoin kuin fyysisiin oireisiin. On keskeistä tiedostaa, että psyykkistä terveyttä voidaan tukea niin yksilö- kuin systeemitasolla. Yksilötasolla vahvistetaan urheilijan psyykkisiä taitoja, esimerkiksi psykologisen joustavuuden taitoja. Muilla systeemin tasoilla huomioidaan urheilijan ympärillä olevan valmennusryhmän, lajin sekä urheilun toimintaympäristön psykologinen turvallisuus.

Urheilun toimintaympäristöillä on ainutlaatuinen rooli mielen hyvinvoinnin tukijoina. Yksi keskeinen psyykkistä terveyttä ja hyvinvointia tukeva elementti on psykologisesti turvallinen valmennusympäristö. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että urheilija kokee päivittäisen valmennusvuorovaikutuksen kannustavana ja kohtaavana, ja jossa on turvallista heittäytyä tai epäonnistua. Psykologisen turvallisuuden kokemus syntyy aidosta kiinnostuksesta, välittämisestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Urheilijalla on olo, että hänet kohdataan ihmisenä, ei pelkästään urheilijana, ja että hän voi olla oma itsensä ja hänen kokemuksellaan on väliä. Tunteita ei tarvitse pelätä vaan niitä voidaan ilmaista avoimesti ja asianmukaisella tavalla. Psykologinen turvallisuus on johdonmukaisuutta, ennakoivuutta ja sitoutuneisuutta yhteisiin tavoitteisiin. Psykologinen turvallisuus tukee merkittävällä tavalla tavoitteellista vaatimustasoa, kun se pitää sisällään korkea vaatimustaso <> vahva tuki -ajatuksen. Sen sijaan korkeat odotukset ilman tukea johtaa ns. kovien kustannusten (high expenses) tilanteeseen, jossa seurauksena voi olla urheilijan uupuminen ja riski drop out -ilmiölle kasvaa.

Kiusaaminen tai häirintä ei ole hyväksyttävää missään muodossa. Urheilussa toimivien on tärkeä tiedostaa ja tunnistaa fyysinen, psyykkinen, emotionaalinen ja seksuaalinen häirintä, mikä vahingoittaa psyykkistä terveyttä merkittävällä tavalla. Lajien on tärkeä luoda konkreettiset toimintaperiaatteet ja protokolla, miten häirinnän ilmettyä toimitaan (kenelle voidaan raportoida häirinnästä, miten selvitysprosessi etenee turvallisella tavalla, miten häirintä saadaan loppumaan, mitä sanktioita häirinnästä seuraa). Tämä ennaltaehkäisee omalta osaltaan urheilussa ilmenevää kiusaamista ja häirintää.

Psyykkisestä kuormittuneisuudesta ja huonovointisuudesta puhuminen voi olla edelleen vaikeaa stigmatisoitumisen pelon vuoksi. Jotta ymmärrämme mielen hyvinvointia ja pienennämme psyykkiseen terveyteen liittyvää stigmaa, tarvitsemme asianmukaista tietoa ja koulutusta. Keskeistä on ymmärtää, että psyykkinen terveys on rinnastettavissa fyysiseen terveyteen. Urheilun näkökulmasta käsin psyykkisen terveyden huomioiminen on osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja suorituskyvyn tukemista. Tämän tiedon välittäminen toimintaympäristöissä normalisoi asiaa ja nopeuttaa asianmukaisen tuen saamista.

Urheilijan psyykkistä terveyttä ja hyvinvointia voidaan tukea ennaltaehkäisevästi mm. yksilö- tai ryhmätyöskentelyssä tapahtuvan psyykkisten taitojen harjoittelulla ja valmiuksien vahvistamisella. Tunnetaidot (tunteiden tunnistaminen ja niiden sääteleminen) on yksi keskeinen psyykkinen taito mitä tarvitaan urheilussa mutta myös muussa elämässä. Lisäksi urheilija hyötyy psykologisen joustavuuden taitojen vahvistamisesta, jolloin urheilija tulee entistä tietoisemmaksi itselle merkityksellisistä asioista, tunnistaa millaisiin asioihin mieli fokusoi tai millaisia häiritseviä mielen toimintoja nousee eri tilanteissa (tunteet, ajatukset, kehon tuntemukset) ja lopulta valitsee hyväksyvän suhtautumistavan havainnoiden etäämmältä häiritseviä tuntemuksia ilman reagointia tai provosoitumista.

Turvallinen valmennusvuorovaikutus, aito kiinnostuksen ja välittämisen osoittaminen sekä säännöllinen kommunikaatio auttaa urheilijan psyykkisen pahoinvoinnin tunnistamisessa. Psyykkinen pahoinvointi ei välttämättä aina näy ulospäin. Urheilija voi kokea suurta ahdistuneisuutta tai mielialan laskua, vaikka olisi harjoitustilanteissa myönteinen ja pirteä. Sopivassa tilanteessa esitetty kysymys ”Mitä sinulle kuuluu?”, voi olla merkittävä käänteentekijä, että urheilija uskaltaa avata kokemustaan. Jos urheilijan motivaatiossa, suhtautumistavoissa, olemuksessa, tunneilmaisussa, reagointitavoissa, tai käyttäytymisessä tapahtuu yllättävä muutos, pysähdy kysymään ja kuuntelemaan mitä urheilijalle kuuluu. Viesti, että välität, ja että tukea on saatavilla. Aina ei tarvita terveydenhuollon ammattilaisen mukaan ottamista, mutta jos huoli jatkuu ja tai se on iso, on tärkeää ottaa yhteyttä tai vähintään konsultoida terveydenhuolloin ammattilaista, jotta saadaan asianmukainen arvio tilanteesta ja mahdollisesta jatkohoidon tarpeesta.

Urheilussa on tiettyjä spesifejä psyykkistä hyvinvointia kuormittavia tekijöitä. Yksi huomioitava tekijä on urheilijan loukkaantuminen, joka saattaa vaikuttaa urheilijan mielialaan, käyttäytymiseen, itseluottamukseen ja motivaatioon. Valmennuksen ja ympärillä olevan asiantuntijatiimin on hyvä huomioida loukkaantumisten kohdalla urheilijan psyykkinen jaksaminen ja miettiä myös psykologisia ja sosiaalisia tukitoimia, sillä loukkaantuminen saattaa rajoittaa tai kapeuttaa urheilijan elämää usein merkittävällä tavalla. Myös systeemitasolla lajit voivat tukea kokonaisvaltaista terveyttä ja ennaltaehkäistä loukkaantumisia riskianalyysin avulla, jossa tunnistetaan lajille ominaiset fyysiset ja psyykkiset riskitekijät (Bahr, 2024; McIntosh & Bahr, 2009). Kukin laji voi tehdä riskianalyysia omien lajivaatimusten ja ominaispiirteiden kautta pohtimalla seuraavia elementtejä:

1. Riskien tunnistaminen. Mitä loukkaantumiselle altistavia riskejä tunnistamme lajissamme ja joukkueessamme?
2. Yksilöiden riskitekijät. Onko tietyillä urheilijoilla suurempi tai matalampi loukkaantumisriski? Mitä ne ovat?
3. Kauden eri vaiheisiin liittyvät riskit. Vaihteleeko loukkaantumisriski kauden vaihtelun mukaan? Mitkä kauden vaiheet on hyvä huomioida ja mitä huomioiminen konkreettisesti tarkoittaa?
4. Riskien hyväksyntä vs. toimeenpaneminen. Pitäisikö tunnistetuille riskitekijöille tehdä jotain vai riittääkö niiden tunnistaminen ja hyväksyminen?

Urheilijan psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin tukeminen on pieniä, mutta systemaattisia ja tietoisia tekoja päivittäisessä vuorovaikutuksessa, jossa urheilija kohdataan ensisijaisesti ihmisenä. Systeemitasolla keskeistä on huomioida psyykkinen terveys ja hyvinvointi esimerkiksi turvallista toimintakulttuuria huomioivassa päätöksenteossa, valmentajien, urheilijoiden ja vanhempien kouluttamiseen panostamisessa, psyykkisten taitojen opettamisessa sekä asennekasvatuksen kautta.

Bahr, R. (2024). ”Injury and illness prevention for performance- applying the principles of risk management to elite sports”. Presentation in 7^th IOC World Conference.

McIntosh, A., & Bahr, R. (2009). Developing and managing an injury prevention program within the team. Sports Injury Prevention, 17-29.

Gouttebarge, V., Castaldelli-Maia, J. M., Gorczynski, P., Hainline, B., Hitchcock, M. E., Kerkhoffs, G. M., et al. (2019). Occurrence of mental health symptoms and disorders in current and former elite athletes: a systematic review and meta-analysis. Br. J. Sports Med. 53, 700–706. doi: 10.1136/bjsports-2019-100671.

Purcell, R., Henderson, J., Tamminen, K. A., Frost, J., Gwyther, K., Kerr, G., … & Walton, C. C. (2023). Starting young to protect elite athletes’ mental health. British Journal of Sports Medicine, 57(8), 439-440.

Purcell, R., Gwyther, K., & Rice, S. M. (2019). Mental health in elite athletes: increased awareness requires an early intervention framework to respond to athlete needs. Sports medicine-open, 5(1), 46.

Reardon, C. L., Hainline, B., Aron, C. M., Baron, D., Baum, A. L., Bindra, A., et al. (2019). Mental health in elite athletes: international Olympic Committee consensus statement (2019). Br. J. Sports Med. 53, 667–699. doi: 10.1136/bjsports-2019-100715.