Vammaisurheilijoita valmentaa pieni, mutta kokenut valmentajakunta – osaamistarpeina vamman tai toimintarajoitteen vaikutusten ymmärtäminen

Kaikista valmentajakyselyyn vastanneesta 2612 valmentajasta koko valmennusuransa aikana vammaisurheilijoita tai erityis­liikkujia oli valmentanut kahdeksan prosenttia. Kyselyn tekohetkellä vammaisurheilulajissa valmensi 58 valmentajaa eli noin kaksi prosenttia kaikista valmentajakyselyyn vastanneista. Heistä 23 valmensi ainoastaan vammaisurheili­jaa/-urheilijoita tai ryhmää, joka koostui pelkästään vammaisurheilijoista.

Kyselyn tulosten perusteella vammaisurheilussa mukana olevien valmentajien määrä on pieni ja erityisesti nuorelle urheilijalle urheilijan polulla etenemisen haasteena voi olla juuri valmentajan löytyminen.

– Kaikki toimenpiteet, jotka madaltavat kynnystä ja lisäävät kiinnostusta vammaisurheilijan valmentajaksi ryhtymiselle vievät myös valmennusosaamista ja tietotaitoa eteenpäin. Kun seuroissa, urheiluakatemiaympäristöissä ja lajiliitoissa on entistä enemmän valmentajia, joilla on kokemusta vammaisurheilijoiden valmennuksesta, on myös nuorten urheilijoiden helpompi löytää apuja valmennukseensa, toteaa Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Tuomas Törrönen.

Vammaisurheiluvalmentajat ovat kohtalaisen kokeneita ja myös kouluttautuneita valmentajia. Kolmella viidestä (60 %) vammaisurheiluvalmentajasta oli valmentajakokemusta yli kymmenen vuotta ja yhdeksällä kymmenestä (91 %) oli jokin valmentajakoulutus. Vammaisurheilijan tai erityisliikkujan valmentamiseen oli koulutusta kuitenkin vain 35 prosentilla valmentajista. Törrösen toiveena onkin, että kaikissa valmentajakoulutuksissa, mitä rakennetaan, uudistetaan tai kehitetään, olisi aina omat osionsa myös vammaisurheilijoiden valmennuksesta. Tällöin kaikki valmentajakoulutuksiin osallistuvat henkilöt saisivat vähitellen valmentajan polun eri vaiheissa tietoa, kokemuksia sekä kannustusta valmentaa myös vammaisurheilijoita.

Kehittymistarpeita vammaisurheilijoiden valmennukseen liittyen valmentajat kokivat olevan erityisesti vammaan liittyvän fysiologian, vammasta johtuvien rajoitteiden tai eritystarpeiden ymmärtämisen, harjoittelun kehittämisen sekä luokittelun alueilla. Koulutusta valmentajat kokivat tarvitsevansa luokittelusta, henkisestä valmennuksesta sekä fysiologiasta ja anatomiasta. Vammaisurheiluvalmennukseen liittyviä haasteita valmentajat olivat ratkoneet pääasiassa valmentajakollegan kanssa, mutta myös urheilijan ja lajiliiton edustajan kanssa. Vammoihin, toimintakykyyn tai toimintarajoitteisiin liittyvissä haasteissa valmentajat olivat kääntyneet yleisimmin fysioterapeutin puoleen. Lisäksi apua oli etsitty myös urheilijalta​ sekä kirjallisuudesta.

Infograafit tuloksista:

Infograafit PDF-tiedostona.

Uutisen pääkuva: Juhani Järvenpää.